Kun luulee, ettei mikään viranomaisen toiminta voi enää yllättää, saa jälleen kerran yllättyä. Valvira on antanut ainakin yhdelle hallinto-oikeudelle harhaanjohtavaa tietoa EU:n Tuomioistuimen ennakkoratkaisuista, jotta saisi oman toimintansa näyttämään näiden ratkaisujen mukaiselta.
Psykoterapeuttikoulutuksemme täyttää asetuksen 2a§ (1120/2010) kriteerit, eikä Valvira edes yritä väittää muuta. Lainsäädännön mukainen toteutus on myös mainittu koulutustodistuksessamme. Psykoterapeuttikoulutuksemme lasketaan ulkomaiseksi, koska vastuuyliopistomme UWE Bristolin kotipaikka on ulkomailla. EU:n Tuomioistuimen ennakkoratkaisujen perusteella (mm. Vlassopoulou C‑340/89 ja Brouillard C-298/14) ulkomaista koulutusta on verrattava lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin.
Kuitenkin HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen osalta Valvira vaatii lainsäädännön mukaisuuden sijaan identtistä koulutusta yhden suomalaisen yliopiston koulutuksen kanssa. Suomessa Valviran hyväksymät psykoterapeuttikoulutukset eroavat paljonkin toisistaan. Kouluttajamme sai vasta jälkikäteen tietää, että pelkkä lainsäädännön mukainen koulutus ei riitäkään. Suomalaisten yliopistojen koulutusten osalta riittää lainsäädännön mukainen koulutus, ja koulutukset saavat olla hyvinkin erilaisia. Lainsäädäntö on väljä, eikä esimerkiksi ota kantaa koulutuksen menetelmiin.
Kun Valvira väittää, että se voi vaatia ulkomaisen yliopiston psykoterapeuttikoulutukselta valitsemansa suomalaisen yliopiston psykoterapeuttikoulutuksen kanssa identtistä psykoterapeuttikoulutusta, se viittaa samoihin EU-Tuomioistuimen ennakkoratkaisuihin (Vlassopoulou C-340/89 ja Brouillard C-298/14) – väittäen, että vertailu toiseen koulutukseen lainsäädännön sijaan olisi näiden ennakkoratkaisujen mukaista.
Mitä näissä ennakkoratkaisuissa sitten sanotaan? Alla muutama ote näistä ennakkoratkaisuista:
Vlassopoulou, kohta 16:
”Näin ollen jäsenvaltion, jolle on jätetty hakemus sellaisen ammatin harjoittamiseksi, jonka harjoittamisen edellytyksenä kansallisen oikeuden mukaan on tutkintotodistus tai ammatillinen pätevyys, on otettava huomioon sellaiset tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka asianomainen on hankkinut harjoittaakseen kyseistä ammattia toisessa jäsenvaltiossa, vertaamalla kyseisten tutkintotodistusten osoittamaa kelpoisuutta ja kansallisissa säännöissä vaadittuja tietoja ja taitoja.”
Vlassopoulou, kohta 19:
”Jos tutkintotodistusten vertailu johtaa siihen toteamukseen, että ulkomaisen tutkintotodistuksen osoittamat tiedot ja taidot vastaavat kansallisissa säännöksissä vaadittuja tietoja ja taitoja, jäsenvaltion on myönnettävä, että kyseinen tutkintotodistus täyttää niissä vaaditut edellytykset.”
Vlassopoulou, kohdasta 23:
”…on selvitettävä, missä määrin asianomaisen kotimaassaan hankkiman tutkintotodistuksen osoittamat tiedot ja taidot vastaavat vastaanottajavaltiona olevan jäsenvaltion lainsäädännössä vaadittuja tietoja ja taitoja.”
Brouillard, kohdasta 57:
”Jos tutkintotodistusten vertailun perusteella voidaan todeta, että ulkomaisen tutkintotodistuksen osoittamat tiedot ja pätevyys vastaavat kansallisissa säännöksissä edellytettyjä tietoja ja pätevyyttä, jäsenvaltion on myönnettävä, että kyseinen tutkintotodistus täyttää kansallisissa säännöksissä asetetut edellytykset.”
Brouillardin ratkaisussa huomionarvoista on myös se, että siinä viitataan myös aikaisempaan Vlassopouloun ratkaisuun.
On huolestuttavaa, että viranomainen kertoo EU:n Tuomioistuimen ennakkoratkaisuista päinvastaista kuin mitä ennakkoratkaisuissa lukee voidakseen jatkaa lainvastaista psykoterapeutin ammattioikeuksien eväämistä.
Eikö Valviran toimintaan olisi jo korkea aika puuttua?
VALTIO VALTIOSSA 