Psykoterapeuttikoulutuksestamme säädetään asetuksella 2a§ 1120/2010, joka oli voimassa silloin, kun koulutuksemme alkoivat. Asetus sanoo seuraavasti:
2 a §
Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtava koulutus
Psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on, että asianomainen henkilö on suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Yliopisto ottaa opiskelijat psykoterapeuttikoulutukseen.
Psykoterapeuttina toimimisen edellyttämä osaaminen hankitaan vähintään 60 opintopisteen laajuisilla opinnoilla, jotka koostuvat teoriaopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista. Osaaminen osoitetaan näytöllä.
Ammattinimikkeen käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä ja että ennen psykoterapeuttikoulutusta on suoritettu:
1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot;
2) sairaanhoitajan opintoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai
3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus.
Yliopisto antaa opiskelijalle todistuksen koulutuksen suorittamisesta. Todistukseen merkitään koulutuksen ajankohta, laajuus, opintokokonaisuudet ja osaamisesta annettu näyttö.
Psykoterapeuttikoulutuksen vaatimukset ilmenevät tyhjentävästi yllä olevassa asetuksessa. Mikään muu kohta Suomen lainsäädännössä ei ottanut kantaa psykoterapeuttikoulutuksen vaatimuksiin koulutuksemme alkaessa.
EU:n Tuomioistuin on todennut, että Valviran on verrattava koulutustamme lainsäädännön vaatimuksiin. Suomen perustuslaki toteaa, että oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mikä perustuu lakiin. Vuonna 2012 Valvira lupasi, ettei se tule vaatimaan koulutukseltamme muuta kuin mitä asetus vaatii.
Tästä huolimatta Valvira on jälkikäteen toistuvasti väittänyt, että se voi vaatia koulutukseltamme muutakin kuin mitä lukee lainsäädännössä. Valvira on vedonnut milloin Korkeimman hallinto-oikeuden eri kohtiin, milloin johonkin yksittäiseen muistioon. Valvira on puuttunut koulutuksemme menetelmiin, vaikka asetus ei ota niihin kantaa.
Korkeimman Hallinto-oikeuden eri kohdat sekä yksittäinen muistio menevät siis Valviralla EU:n Tuomioistuimen ja Suomen perustuslain edelle.
Pitääkö sitten koulutuksestamme, sen menetelmistä olla huolissaan? Jos pitää, meidän tulisi olla huolissamme myös sadoista Terhikkiin rekisteröidyistä psykoterapeuteista. Heillä on koulutuksissaan ollut saman koulutustyönohjauksen ja koulutuspsykoterapian menetelmät kuin meillä.