Valviran toiminnan ongelmia ei voi enää sivuuttaa

Kansanedustaja Pekka Aittakumpu on laatinut 17.10.2019 päivätyn kirjallisen kysymyksen psykoterapeutin ammattinimikkeen eväämisestä tilanteessamme. Kiitämme Aittakumpua kirjallisesta kysymyksestä. Kuten kirjallisessa kysymyksessä todetaan, olisi kansantaloudellisesti ja psykoterapiaan pääsyn kannalta järkevää, että nimikkeet myönnettäisiin meille sadoille psykoterapeuteille.

Psykoterapeuttikoulutuksemme on täyttänyt lainsäädännön kriteerit (terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 2a§). Lisäksi tiedossamme on suppeampia, tuon asetuksen aikana alkaneita, suomalaisten yliopistojen järjestämiä psykoterapeuttikoulutuksia, jotka Valvira on hyväksynyt. Näiden valossa tilanne, jossa psykoterapeutin nimike evätään koulutuksemme perusteella edes ilman mahdollisuutta lisäkoulutukseen, vaikuttaa varsin ontuvalta.

Toisin sanoen: Valvira pitää koulutustamme ilmeisen puutteellisena, mutta hyväksyy samaan aikaan koulutustamme suppeampia psykoterapeuttikoulutuksia. Toisaalta, tässäkin asiassa viranomaisen perustelut ovat vaihdelleet.

Olennaisinta on, että Valvira ei ole kyennyt osoittamaan terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksesta (1120/2010 2a§) kohtaa, jonka kriteeriä koulutuksemme ei täyttäisi. Vastuuyliopistomme on Bristolista, Iso-Britanniasta. Tämän vuoksi Valvira luokittelee koulutuksemme ulkomailla, tässä tapauksessa toisessa EU-maassa suoritetuksi. EU:n tuomioistuimen ennakkopäätösten valossa Valviran on verrattava tässäkin tapauksessa koulutustamme sekä muuta osaamistamme lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin.

Valvira on kuitenkin koulutuksemme ”ulkomaisuuden” vuoksi verrannut koulutustamme suomalaisen yliopiston, Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen toteutukseen. Valvira on vaatinut koulutukseltamme Oulun yliopiston kanssa identtistä toteuttamistapaa. Tämän vaatimuksen Valvira ilmoitti vasta vuonna 2017 – vuosi sen jälkeen, kun ensimmäiset 1120/2010 ammattihenkilöasetuksen mukaiset koulutukset olivat päättyneet.

Valviran toiminta ei näin ollen ole täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta. Viranomaisen ennakoimaton, poukkoileva toiminta on vaarantanut vakavasti satojen psykoterapeuttikoulutuksen käyneen oikeusturvan, koulutusyrityksen liiketoiminnan sekä tuhansien ihmisten pääsyn psykoterapiaan.

Oulun yliopiston kotisivujen tietojen perusteella näyttää siltä, että Oulun yliopisto ei ole enää vuosiin aloittanut uusia ratkaisukeskeisiä psykoterapeuttikoulutuksia ainakaan sillä toteutuksella, johon koulutustamme on verrattu. Viimeisin koulutus näyttäisi päättyneen tai päättyvän tänä vuonna.

Kuvitellaan tilanne, jossa koulutuksemme ovat olleet täysin identtisiä Oulun yliopiston koulutuksen kanssa, ja Valvira olisi hyväksynyt tämän perusteella koulutuksemme alusta asti.  Alettaisiinko tässä kohdassa verrata koulutustamme jonkun toisen yliopiston psykoterapeuttikoulutukseen? Koska suomalaisilla yliopistoilla on oikeus päättää itse koulutuksen toteuttamistavoista (autonomia), psykoterapeuttikoulutusten toteuttamistavat voivat vaihdella suuresti eri kouluttajilla. Näin ollen voi syntyä tilanne, jossa aikaisemmin kelvannut koulutuksemme ei kelpaakaan enää, vaikka koulutusta säätelevä lainsäädäntö ei olisi muuttunut.

Nyt siis näyttää siltä, että koulutukseltamme vaaditaan identtistä toteuttamista sellaisen koulutuksen kanssa, jota ei ainakaan pian ole edes käynnissä. Nähdäksemme viranomaisen toiminta ei ole tästäkään näkökulmasta kestävällä pohjalla.

Kiitämme myös muita kansanedustajia sekä muita tilanteessamme auttaneita. Teitä on paljon. Tiedossamme on, että Valviran toiminnan julkinen kritisoiminen herättää pelkoa. Kritiikin julkinen esiintuominen koetaan ammatillisen ja poliittisen uran kannalta riskinä, ja tämä pelko asuu myös meissä.

Valviran toiminta näyttää kuitenkin herättävän yhä laajempaa mielenkiintoa. Viranomaisen toiminnan ilmeisiä ongelmia ei voi enää sivuuttaa.

Toteutuuko oikeusturva Valviran valvontalautakunnan toiminnassa?

Valviran toiminta on alkanut kiinnostaa useita kansanedustajia yli puoluerajojen. Kiinnostus on herännyt niin meidän tilanteestamme kuin myös esimerkiksi kilpirauhaspotilaiden tilanteesta.

Nyt kansanedustaja Ari Koponen on jättänyt eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen koskien Valviran yhteydessä toimivan valvontalautakunnan toimintaa. Valvontalautakunta on elin, joka päättää terveydenhuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisen luvan rajoituksesta tai poistosta Valviran laatiman päätösehdotuksen pohjalta.

Kirjallisen kysymyksen mukaan valvontalautakunnan jäsenet ovat Valviran ulkopuolisia henkilöitä. Valvira kuitenkin valitsee nämä henkilöt ja esittelee valintansa sosiaali- ja terveysministeriölle, joka nimittää lautakunnan. Valvontalautakunnan kokouksen puheenjohtajana toimii yleensä Valviran ylijohtaja tai Valviran valvontaosaston johtaja. Lisäksi kunkin tapauksen esittelijänä toimii tapauksen käsittelystä vastaava Valviran lakimies.

Jo tämä asetelma herättää kysymyksen: ovatko valvontalautakunnan jäsenet oikeasti riittävän ulkopuolisia henkilöitä, kun valinnan tekee Sosiaali- ja terveysministerö Valviran ehdotuksen pohjalta? Kokemuksestamme voimme todeta, että sosiaali- ja terveysministeriö ei näytä koskaan puuttuvan Valviran toimintaan – edes tapauksessa, jossa Valviran viranomainen käyttäytyy epäasiallisesti ja tämä saatetaan ministeriön tietoon. Ministeriö on lukuisia kertoja vedonnut yhteydenottojemme vastauksissa Valviran ”itsenäiseen päätösvaltaan”.

Lisäksi: koska kokouksia johtaa Valviran edustaja, ja käsiteltävän asian esittelijänä toimii niinikään Valviran edustaja, voitaneen viimeistään tässä vaiheessa kyseenalaistaa koko valvontaelimen ulkopuolisuus suhteessa Valviraan.

Valvontalautakunnan päätösprosessi herättää myös kummastusta. Ari Koponen tutki valvontalautakunnan kokousten pöytäkirjoja. Selvityksen perusteella terveydenhuollon ammattihenkilön toimiluvan rajoituksen käsittely ammattihenkilöä kohden kesti keskimäärin seitsemän minuuttia. Tämä aika piti sisällään asian esittelyn, asiakirjojen esittelyn, asiakirjoihin paneutumisen, asian käsittelyn sekä päätöksen allekirjoittamisen. Yhden ammattihenkilön kohdalla aikaa meni kaikkeen edellä mainittuun vain neljä minuuttia. Valvontalautakunnan jäsenet eivät myöskään saa asiakirjoja etukäteen luettaviksi.

Koponen kiinnitti myös huomiota, että vain yhdessä hänen tarkastelemassaan tapauksessa valvontalautakunnan kokouksessa oli nähtävillä myös lääkärin oma vastine sekä muut häntä puolustavat asiakirjat. Muissa 98 tapauksessa oli nähtävillä vain Valviran laatimat asiakirjat ja Valviran päätösehdotus. Joissakin tapauksissa nähtävillä oli ainoastaan Valviran päätösehdotus.

Ari Koposen kirjallisessa kysymyksessä ilmenevien tietojen perusteella herää siis huoli seuraavista:

• Onko valvontalautakunta riittävän ulkopuolinen elin, jotta Valviran päätösehdotuksen kriittinen tarkastelu mahdollistuisi?
• Toimitetaanko valvontalautakunnalle myös se tieto ja näkökulma, joka ei ole yhtenevä Valviran esittämän päätösehdotuksen kanssa?
• Onko valvontalautakunnalla riittävästi aikaa käsitellä asiaa ja pohtia käsiteltävää ammattihenkilön ammattioikeuksien toiminnan rajoittamista eri näkökulmista?

On huomioitava, että terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillisen toiminnan rajoittamisessa on kyse perusoikeuteen kajoamisesta. Tällaiseen on aina oltava painavat perusteet.

Ari Koponen pyytää nyt vastausta kysymykseen, joka näyttäytyy aiheellisena: Toteutuuko hallituksen mielestä terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturva Valviran valvontalautakunnassa?

Jäämme odottamaan vastausta 10. 10. 2019 jätettyyn kirjalliseen kysymykseen.