Yli tuhat terapiaa tarvitsevaa jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran toimien vuoksi.

Valvira evää sadoilta asetuksen mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneelta psykoterapeutin nimikkeen vedoten muun muassa potilasturvallisuuteen. Tähän vetoaminen on ristiriitaista jo pelkästään siksi, että psykoterapeutteina toimii tälläkin hetkellä jopa huomattavasti suppeamman psykoterapeuttikoulutuksen saaneita ammattihenkilöitä. Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysyttiin, onko näiden henkilöiden todettu olevan vaaraksi potilasturvallisuudelle. Holmalahti myönsi, ettei tätä ole osoitettu. Holmalahti oli kuitenkin haluton keskustelemaan tarkemmin tästä ristiriidasta.

Valvira on myös vaihdellut perustelujaan, miksi koulutustamme ei hyväksytä. Viranomainen on tarttunut koulutuksemme sellaisiin menetelmiin, joita on ollut muillakin kouluttajilla ja jotka Valvira on ennen itse hyväksynyt ennen 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta. Asetus ei ota kantaa menetelmiin, joten Valviran vaatimuksilla ei ole lakiperusteita.

Viranomainen on myös tuonut näkemyksiään koulutuksestamme toimittajalle ilman yhtäkään lainvoimaista päätöstä. Näin viranomainen ei voi toimia. On syntynyt vaikutelma, että ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen sekä johtaja Jussi Holmalahti ovat etupainotteisesti pyrkineet vaikuttamaan kannanotoillaan yleiseen mielipiteeseen siitä huolimatta, että tilanteemme käsittely on kesken useissa oikeusasteissa. Helsingin psykoterapiainstituutti on myös kannellut Valviran toiminnasta EU:n komissioon.

Useampi Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistunut on saanut yhteydenottoja terapiaan hakeutuvilta, joissa on tiedusteltu KELAn kuntoutuspsykoterapian mahdollisuutta. Sitä mahdollisuuttahan meillä ei ole, koska psykoterapeutin nimike puuttuu, ja KELA myöntää oikeuden nimikkeen perusteella. KELAn kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään, kun työkyky on vaarassa. Toisin sanoen: ilman psykoterapiaa on vaarana joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska meitä Helsingin Psykoterapiainstituutissa opiskelevia ja sieltä valmistuneita on satoja, Valviran aiheuttama tilanne vaikuttaa jo kansallisestikin psykoterapian saatavuuteen. Suomessa on pula psykoterapeuteista. Psykoterapian on todettu olevan tehokas hoitomuoto esimerkiksi masennukseen, joka on yksi yleisimmistä työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttajista. Monelle eläkepaperit saaneelle masentuneelle ei ole edes ehdotettu psykoterapiaa, tai sitten psykoterapia ei ole toteutunut psykoterapeuttipulan vuoksi. Tilanteella on siis suuria, kansantaloudellisia seurauksia. Mielenterveysperusteisia eläkkeitä kirjoitetaan enemmän nuorille henkilöille, mikä nostaa hintalappua entisestään. Terapiakyselyitä on tullut meille myös nuorilta, jotka ovat saattaneet etsiä kuukausia, jopa vuoden ajan psykoterapeuttia itselleen.

Paljonko kuntoutuspsykoterapioita jää toteutumatta Valviran meihin kohdistuneiden toimien vuoksi? Meitä on yhteensä noin 300. Psykoterapeuttien asiakasmäärät vaihtelevat, mutta otamme keskiarvoksi noin 20-25 terapiatuntia viikossa – oletuksella, että jokainen asiakas käy terapiassa kerran viikossa (ratkaisukeskeisyydessä useampi viikkotunti on epätavallisempaa). KELAn kuntoutuspsykoterapia kestää useimmiten kolme vuotta (maksimi, mikä korvataan).

Lisäksi on huomioitava, että osa psykoterapeuteista ei tee asiakastyötä kokopäiväisesti ja kaikki eivät tee KELAn kuntoutuspsykoterapiaa. Pudotetaan 300:n HPI:n ilman nimikettä valmistuneiden luku 200:aan. Näillä tekijöillä saataneen lukumäärä, joka ei ole ainakaan liioiteltu.

20 asiakasta x 200 terapeuttia = 4000 asiakasta kolmen vuoden aikana. 4000 / 3 = 1333 vuodessa.

Voidaan siis pitää todennäköisenä, että yli 1000 henkilöä jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistuneisiin kohdistuvien toimien vuoksi. On aiheellista kysyä, mitä tahoa tällainen tilanne palvelee, kun mietitään potilasturvallisuutta, työurien pituuksia sekä kansantaloutta. Valviran toimintaan olisi pikaisesti puututtava.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia pärjäsi erinomaisesti laajassa suomalaisessa psykoterapiatutkimuksessa 2000-luvulla. Tuolloin ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus oli suppeampi kuin yksikään psykoterapeuttikoulutus on tänä päivänä Suomessa. Nykyinen Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapiakoulutus on vähintään yhtä laaja kuin muut Suomessa nykyisin toteutetut, Valviran hyväksymät koulutukset. Voidaan siis todeta, että Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta valmistuu erittäin päteviä psykoterapeutteja.

Vuoden 2011 episodi Helsingin Psykoterapiainstituutin ja Valviran välillä. Mitä jäi kertomatta?

Helsingin Psykoterapiainstituutti joutui vaikeuksiin Valviran kanssa vuonna 2011. Kuten tämänhetkisen tilanteemme kanssa, myös vuoden 2011 episodin kohdalla oli olennaisia seikkoja, joita esimerkiksi mediassa, kuten vuoden 2011 MOT-ohjelmassa ei mainittu.

Tämä selonteko perustuu Mikael Koillisen (OTT) lausuntoon tilanteesta. Lausunto on päivätty 8.10.2014.

Vuoden 2005 hyväksymisperusteissa edellytettiin, että psykoterapeuttikoulutuksessa oli oltava kouluttajana saman psykoterapiasuuntauksen VET-psykoterapeutti. Koska ratkaisukeskeisyys oli Suomessa uusi psykoterapiasuuntaus, ei VET-psykoterapeutteja ollut riittävästi. Tämän vuoksi Ratkes Ry oli vuonna 1998 sopinut Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (nyk. Valvira) kanssa erityisjärjestelyistä ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen osalta. Ratkaisukeskeisessä psykoterapeuttikoulutuksessa kelpasi myös kouluttaja, jolla oli Ratkes Ry:n myöntämä sertifikaatti. Valvira hyväksyi näillä perusteilla eri kouluttajien ratkaisukeskeiset psykoterapeuttikoulutukset myös vuoden 2005 ohjeistuksen jälkeen.

Koillisen selvityksen mukaan Valvira antoi 21.2.2011 omilla sivuillaan ohjeistuksen, jonka mukaan jo käynnistettyjen, uusien ja edelleen kehittyvien psykoterapeuttisuuntausten koulutus voidaan hyväksyä, jos pääkouluttajana on saman suuntauksen VET-psykoterapeutti – tai vaihtoehtoisesti eri suuntauksen VET-psykoterapeutti tilanteessa, jossa koulutettavassa terapiasuuntauksessa on pula VET-psykoterapeuteista. Valvira siis irtisanoi tällä ohjeistuksella aikaisemman sopimuksen Ratkes Ry:n sertifikaatista myös jopa kesken olevien koulutusten osalta. Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttiopiskelijat joutuivat epätietoisuuteen, tuleeko Valvira hyväksymään käynnissä olleen koulutuksen.

Hallintolain (6§) mukaan viranomaisen toiminnan on vastattava oikeutettuja odotuksia. Oikeuskäytännössä on vakiintunut myös termi luottamuksensuoja. Luottamuksensuojan periaate tarkoittaa sitä, että viranomainen ei voi mielivaltaisesti muuttaa vaatimuksiaan tai ratkaisujaan täysin odottamatta niin, että kansalaisen tilanne vaikeutuu. Koillinen toteaa lausunnossaan, että Valviralla on sinänsä ollut peruste muuttaa vaatimuksiaan psykoterapeuttikoulutuksen osalta vuoden 2005 ohjeistuksensa puitteissa. Valvira oli kuitenkin vastoin tätä ohjeistustaan hyväksynyt toisenlaisen, vuonna 1998 sovitun käytännön ratkaisukeskeisessä psykoterapeuttikoulutuksessa vielä vuoden 2005 jälkeenkin. Uusien vaatimusten ulottaminen välittömästi jo aloitettuihin koulutuksiin oli siis ennakoimatonta, eikä viranomaisen toiminta näin ollen täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta.

Lopulta Valvira päätyi hyväksymään Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutukset ja myöntämään psykoterapeutin nimikkeet kaikille koulutuksen suorittaneille. Sittemmin Helsingin Psykoterapiainstituutin kaikki psykoterapeuttikoulutuksen vastuukouluttajat ovat olleet VET-psykoterapeutteja.

Valviran vuoden 2011 episodin jälkeisen ratkaisun osalta on toistuvasti levitetty väitettä, jonka mukaan Valvira oli päätynyt hyväksymään Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen poikkeusjärjestelyllä. Näissä väitteissä jää kuitenkin mainitsematta, että kyseinen poikkeusjärjestely oli koskenut koko ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen kenttää vuosien ajan.

Myös nykytilanteessamme Valvira on harjoittanut mielivaltaa tuomalla uusia vaatimuksia psykoterapeuttikoulutuksillemme, jotka ovat kesken tai jo päättyneet. Olemme tuoneet näitä asioita esille aikaisemmissa teksteissämme.

Nyt olisi korkea aika puuttua tämän viranomaisen toimintaan.

Kun mikään oma psykoterapia ei riitä Valviralle

Terveydenhuollon 1120/2010 ammattihenkilöasetuksen mukaan psykoterapeuttikoulutuksessa on oltava koulutuspsykoterapiaa, jonka toteuttamistapa on käytännössä vaihdellut yksilöllisestä psykoterapiasta erilaisiin ryhmässä toteutettaviin menetelmiin. Koulutuksessa on voitu myös hyväksilukea opiskelijan käymä aikaisempi psykoterapia. Koulutuspsykoterapian tarkoitus on, että tuleva psykoterapeutti oppii tuntemaan omat yllykkeensä, jotta ne eivät vaikuttaisi asiakastyöhön. Kyse on siis potilasturvallisuudesta.

Valvira on hylännyt Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen, koska viranomainen katsoo, että koulutustyönohjaus ja koulutuspsykoterapia eivät ole olleet riittäviä. Valviran näkemys ei perustu mihinkään lakiin. Asetus 1120/2010 ei määrittele millään tavalla, miten työnohjaus ja koulutuspsykoterapia tulisi toteuttaa psykoterapeuttikoulutuksessa. Suurin osa koulutuspsykoterapiasta ja koulutustyönohjauksesta on toteutettu ryhmämuotoisesti, mikä on aina ollut ratkaisukeskeisyydelle tyypillinen tapa.

Valviran johtaja Jussi Holmalahti on vetosi puhelun aikana esimerkiksi lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä mainiten potilasturvallisuuden – ilmeisesti unohtaen, että Valviran viranomainen itse on aikaisemmin hyväksynyt Helsingin Psykoterapiainstituutin menetelmät sekä useiden kouluttajien suppeampia psykoterapeuttikoulutuksia. Miten menetelmät, jotka hyväksyttiin aikaisemmin, ovatkin nyt potilasturvallisuuden kannalta riittämättömät? Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistui aikaisemmin n. 300 psykoterapeuttia, joilla on Valviran myöntämä nimikeoikeus.

Jotkut HPI:n opiskelijat ja valmistuneet ovat käyneet omassa, koulutuksen ulkopuolisessa psykoterapiassa ennen koulutusta tai koulutuksen aikana. Itse kävin aikoinaan yli viiden vuoden analyyttisessa psykoterapiassa. Terapiakertoja kertyi useamman viikkotunnin vuoksi todennäköisesti yli 1000. Myöhemmin kävin ratkaisukeskeisen psykoterapian mm. Kelan kuntoutuspsykoterapiana – myös osin psykoterapeuttikoulutukseni aikana. Valviran kesällä 2017 esittämien vaatimusten vuoksi kävin vielä erikseen ratkaisukeskeistä psykoterapiaa kymmenen tuntia VET-psykoterapeutilla.

Vaikka toimittaisin nimikehakemukseni yhteydessä todistuksen aikaisemmista psykoterapioistani, tiedän, että ne eivät tule kelpaamaan. Valvira on kieltäytynyt käsittelemästä tarkemmin yhtäkään nimikehakemusta, koska se on leimannut koko koulutuksen epäkelvoksi. Lisäksi psykoterapiani eivät todennäköisesti kelpaisi lukuun ottamatta viimeisintä kymmenen tunnin terapiaani. Käsitykseni mukaan Valvira vaatii (vailla lakipohjaa jälleen kerran) psykoterapeuttikoulutuksen suuntauksen mukaista psykoterapiaa sekä VET-psykoterapeutin / kouluttajapsykoterapeutin terapeutiksi.

Analyyttinen psykoterapeuttini oli suurimman osan ajasta VET-psykoterapeutti, mutta suuntaus oli siis eri kuin koulutukseni terapiasuuntaus, eli väärä tässä tapauksessa. Aikaisempi ratkaisukeskeinen psykoterapeuttini ei taas ollut VET-psykoterapeutti, joten tämäkään ei kelpaa.

Vaikka psykoterapiaa on omalla kohdallani takana yli kymmenen vuoden ajalta, koulutukseni tullaan hylkäämään myös perustellen, että psykoterapiani on ollut ”puutteellinen”. Valvira on hyväksynyt muiden kouluttajien kouluttamien psykoterapeuttien osalta huomattavasti pienempiä määriä omaa, yksilöllistä psykoterapiaa. Olen kuitenkin ”puutteellisen koulutuspsykoterapian vuoksi” vaaraksi potilasturvallisuudelle Valviran näkemyksen mukaan.

Onkohan Valviran toiminnassa sittenkin kyse ihan muista intresseistä kuin potilasturvallisuudesta? Tätä yhä useampi on alkanut kysellä. Mikä voisi olla motiivina?

Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta pian valmistuva