Valvira myöntää, etteivät vaatimukset perustu lakiin. Silti psykoterapeutin nimikettä ei myönnetä.

Olemme tuoneet aikaisemmassa tekstissämme esille, miten Valviran viranomaiset Maarit Mikkonen ja Mira Grönroos ovat tuoneet vaihtelevia perusteluja sille, miksi psykoterapeutin nimikettä ei voida myöntää psykoterapeuttikoulutuksemme perusteella.

Englantilaisen vastuuyliopiston vuoksi Valvira pitää Suomessa ja suomen kielellä toteutettua psykoterapeuttikoulutustamme ulkomaalaisena. ”Ulkomaisuuteen” vedoten koulutustamme on verrattu suomalaisen yliopiston ratkaisukeskeiseen psykoterapeuttikoulutukseen, tarkemmin Oulun yliopiston koulutukseen. Valvira on nyt perustellut psykoterapeutin nimikkeen eväämistä sillä, että koulutuksemme on suomalaiseen psykoterapeuttikoulutukseen nähden liian erilainen.

Valviran viranomaiselta Maarit Mikkoselta on toistuvasti kysytty, mihin lakiin Valvira perustaa sen, että koulutustamme verrataan toiseen psykoterapeuttikoulutukseen sen sijaan, että sitä verrattaisiin psykoterapeuttikoulutusta säätelevään asetukseen. Vertaamisen osalta Mikkonen vetosi aikaisemmin sellaisiin EU-tuomioistuimen ratkaisuihin, jotka osoittavat tämän vertaamisen kyseenalaiseksi.

Ratkaisujen perusteella Valviran olisi verrattava koulutustamme lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin, ei toisen yliopiston ratkaisukeskeiseen psykoterapeuttikoulutukseen – kuten Valvira on nyt tehnyt. Psykoterapeuttikoulutustamme säädellään 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksella, koska koulutuksemme ovat alkaneet tämän asetuksen voimassaolon aikana. Koulutuksemme ylittää asetuksen vaatimukset.

Nyt Maarit Mikkoselta on jälleen kysytty: ”Missä lakitekstissä on vaadittu, että pitää noudattaa samoja pedagogisia ratkaisuja kuin Oulun yliopistossa”?  Nyt Mikkonen on todennut, ettei tällaista lakia ole:

”Säännöstä, jossa näin mainittaisiin, ei ole.”

Valviralta on myös kysytty heidän suhtautumisestaan yhteistoiminnalliseen oppimiseen, josta olemme kirjoittaneet aikaisemminkin. Väitetty ”erilaisuutemme” johtuu siitä, että koulutuksessamme on – poiketen Oulun yliopistosta – käytetty yhteistoiminnallisia menetelmiä. Ryhmäpäällikölle Maarit Mikkoselle on kerrottu suomalaisesta yliopistosta, joka myös toteuttaa näitä menetelmiä.

Sähköpostinvaihdossa on tullut ilmi, ettei Valvira juurikaan tutki suomalaisisia koulutuksisia, joiden perusteella myönnetään eri suojattuja ammattinimikkeitä. Viranomaisen vastauksen mukaan Valviralla on toimivalta tarkastella koulutuksia vain erityisissä tapauksissa:

”Kun uusittu 2 a § tuli voimaan saimme sekä STM:stä että OKM:sta ohjeen, että meillä ei ole toimivaltaa muuta kuin erityissä tapauksissa (erityinen syy) lähteä tutkimaan suomalaista koulutusta.”

Valvirasta saadut vastaukset käyvät yhä hämmentävämmiksi. Nyt näyttää siltä, ettei Valvirassa juuri tiedetä, minkälaista psykoterapeuttikoulutusta eri kouluttajat toteuttavat Suomessa – lukuun ottamatta Oulun yliopiston ratkaisukeskeistä psykoterapeuttikoulutusta. Silti viranomainen väittää koulutuksemme pedagogisten ratkaisujen olevan liian erilaisia verrattuna suomalaiseen psykoterapeuttikoulutukseen, josta viranomainen ei siis tiedä juuri mitään.  Toisaalta viranomainen myöntää, ettei vertaaminen toiseen koulutukseen edes perustu mihinkään säädökseen.

Milloin Valviran toimintaan aletaan puuttua? Suomessa on pula psykoterapeuteista, ja nyt satoja psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneita on tällaisen viranomaistoiminnan armoilla – ilman psykoterapeutin nimikettä. Esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapian saanti vaikeutuu.