Toisen psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneet: HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutus on pätevä

Koska Valvira alkoi hankalaksi psykoterapeutin nimikkeemme kanssa, useampi meistä HPI-UWEn koulutuksen suorittaneista on käynyt toisen, Valviran hyväksymän psykoterapeuttikoulutuksen tai on opintojensa kanssa loppusuoralla. Jo pidemmän aikaa on ollut tiedossa, että useampi toisen psykoterapeuttikoulutuksen käynyt on pitänyt epäreiluna sitä, että Valvira ei ole suostunut hyväksymään HPI-UWEn koulutusta.

Koulutuksemme jälkeen Valviran hyväksymän psykoterapeuttikoulutuksen käynyt, Psykoterapeutti Petteri Salonen on edellisessä tekstissämme ihmetellyt etenkin sitä, että koulutuksemme työnohjauksen menetelmiä ei ole suostuttu hyväksymään. Salonen on toiminut jo vuodesta 2010 työnohjaajana, ja hänellä on Suomen Työnohjaajat Ry:n hyväksymä työnohjaajan pätevyys. Salonen kysyy: onko terapiakoulutuksen työnohjauksen tarkoitusta edes ymmärretty, kun HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen koulutustyönohjausta kritisoidaan?

Salonen tuo myös esille koulutuksemme pedagogiikan toimivuuden ja sen, miten sillä varmistettiin oppiminen, psykoterapeutiksi kasvaminen.

Psykologi ja psykoterapeutti Hippu Pintilä on julkisessa LinkedIn-päivityksessään kyseenalaistanut niin ikään Valviran toimintaa HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksemme kanssa. Pintilä on myös käynyt koulutuksemme lisäksi toisen, Valviran hyväksymän koulutuksen. Salosen lisäksi myös Pintilä ottaa kantaa pedagogiikkaan. Hän toteaa, että pedagogiikka koulutuksessamme oli jopa huomattavasti paremmin toteutettu kuin Valviran hyväksymässä psykoterapeuttikouluksessa.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Anne-Mari Talus puolestaan tuo esille, miten hän kokee epäoikeudenmukaisena, ettei HPI-UWEn koulutusta ole hyväksytty. Talus on loppusuoralla Valviran hyväksymässä psykoterapeuttikoulutuksessa. Hän toteaa, ettei näe selvää eroa HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen ja nyt käytävän koulutuksensa välillä.

Talus toteaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen vain kasvaneen Valviran hyväksymän psykoterapeuttikoulutuksen edetessä, kun HPI-UWEn toteutuksia ei ole hyväksytty.  Hän kokee turhauttavana sen, että joutuu uudestaan opiskelemaan jo kerran opittuja asioita vain saadakseen psykoterapeutin nimikkeen Terhikkiin.

Lisäksi uudelleenkouluttautuneiden parissa on todettu, että Valviran vaatimuksilla, joita on esitetty HPI-UWEn psykoterapeuttikoulusta kohtaan, ei ole tieteellistä perustaa. Ja on todettu myös, että vaatimukset eivät myöskään ole laillisesti päteviä (kuten blogissa on todettu useita kertoja).

Valvira pahentaa toiminnallaan jo entuudestaan pahaa psykoterapeuttipulaa. On järjetöntä, että yhden lainsäädännön mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen käyneet psykoterapeutit joutuvat opiskelemaan toisen psykoterapeuttikoulutuksen ja opiskelemaan samoja asioita uudestaan. He vievät koulutuspaikan sellaisilta, joilla ei ole ensimmäistäkään psykoterapeuttikoulutusta suoritettuna – ja siksi, että Valvira ei suostu noudattamaan EU:n Tuomioistuimen ratkaisua.

Mistä on oikein kyse, kun Valvira ei suostu taipumaan EUT:n ratkaisuun? Sen mekin haluaisimme tietää. Valviralle on mm. lueteltu koulutuksessamme olevat yhdeksän koulutustyönohjauksen ja -psykoterapian menetelmät ja kysytty: missä menetelmässä ja missä kohdassa menetelmää on epäkohta? Valvira ei vastaa tähän kysymykseen, vaikka väittää epäkohtien olevan nimenomaan koulutuspsykoterapiassa ja -työnohjauksessa.

Psykoterapeutin pohdintaa HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksesta

Ymmärretäänkö terapiakoulutuksen työnohjauksen perusajatusta ja tarkoitusta, kun HPI-UWEn koulutustyönohjausta kritisoidaan?

Alla psykoterapeutti Petteri Salosen avointa pohdintaa Helsingin psykoterapiainstituutin ratkaisukeskeisen psykoterapiakoulutuksen työnohjauksen ja koulutustyönohjauksen pedagogiikasta ja käytännön toteutuksesta. Petteri on suorittanut HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen jälkeen Tampereen yliopiston kognitiivisen psykoterapian koulutuksesta ja on toiminut työnohjaajana sote-alalla jo vuodesta 2010.

HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutus oli kokonaisuutena selkeä ja sisältö oli suunniteltu opiskelijaystävällisesti alusta loppuun. Opintokokonaisuuteen kuului selkeästi suunnitellut ennakkotehtävät ja lähipäivät. Teoriatietoa käsiteltiin lähipäivien lisäksi kirjallisuuteen tutustumalla. Kirjallisuuden sisäistämistä vahvistetiin opiskelijoiden kesken avoimella palautusalustalla (Moodle), joka mahdollisti yhteistoiminnallista oppimista. Kokonaisuus oli opiskelijan näkökulmasta alati mielenkiintoa ylläpitävää ja oppimista mahdollistavaa. Perinteisen luentopainotteisen opiskelun sijaan opiskelijalle jäi olo, että sisällön rakentamisessa oli mietitty, miten parhaiten opetetaan ja miten parhaiten mahdollistetaan oppiminen.

Helsingin psykoterapiainstituutin työnohjaus oli tavoitteellista ja aina kouluttajan ohjaamaa. Erotuksena muista terapeuttisista ja vuorovaikutukseen perustuvista ihmistyön koulutuksista työnohjauksen tavoitteena oli erityisellä tavalla opiskelijan pystyvyyden tunteen koheneminen suhteessa psykoterapeutiksi kasvamiseen. Itsereflektio oli ohjattua ja monella tapaa kontrolloitua. Perinteisen koulutustyönohjauksen lisäksi työnohjaukseen kuului myös teoriatietoa soveltavaa ja reflektoivaa kirjoittamista videoitujen terapiatilanteiden perusteella. Näissä esseemuotoisissa vastauksissa korostui opiskelijan oma reflektiokyky ja taito nähdä terapiaistunnossa tapahtuvia interventioita ja muutostilanteita.

Allekirjoittajan mielestä on epäoikeudenmukaista, että Helsingin psykoterapiainstituutin koulutusta tai työnohjauksen tapaa kyseenalaistetaan. Psykoterapiakoulutuksen tavoitteena on terapeutiksi kasvamisen vahvistaminen ja itsereflektion käynnistäminen. Perinteinen case-työnohjaus ei koulutustyönohjauksena automaattisesti sisällä kyseistä tavoitetta, jos sitä ei siihen erityisesti sisällytetä. HPI:n koulutustyönohjaus erottuu erokseen juuri tässä ja se tähtää erityisellä tavalla terapeutiksi kasvamiseen ja eritystä huomiota suunnataan terapeutin omaan pystyvyyden tunteen kasvattamiseen. Näiden seikkojen sivuuttaminen ja kyseenalaistaminen vaikuttaa jopa siltä, että terapiakoulutusten koulutustyönohjauksen perusajatusta ja tarkoitusta ei ymmärretä.

HPI:n työnohjaus sisältää case-työnohjauksen lisäksi myös teoriatiedon soveltamista, oman työskentelyn reflektointia, yllykkeiden ja omien haasteiden tunnistamista ja terapeutiksi kasvamisen syvempää ymmärtämistä. HPI:n koulutustyönohjauksen kyseenalaistaminen on erikoista, koska se selkeästi erottuu edukseen.

Petteri Salonen

Psykoterapeutti
Työnohjaaja (STOry)
Sosionomi (AMK)
Uusperheneuvoja
Terapiakouluttaja

Valviran toiminnan ongelmia ei voi enää sivuuttaa

Kansanedustaja Pekka Aittakumpu on laatinut 17.10.2019 päivätyn kirjallisen kysymyksen psykoterapeutin ammattinimikkeen eväämisestä tilanteessamme. Kiitämme Aittakumpua kirjallisesta kysymyksestä. Kuten kirjallisessa kysymyksessä todetaan, olisi kansantaloudellisesti ja psykoterapiaan pääsyn kannalta järkevää, että nimikkeet myönnettäisiin meille sadoille psykoterapeuteille.

Psykoterapeuttikoulutuksemme on täyttänyt lainsäädännön kriteerit (terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 2a§). Lisäksi tiedossamme on suppeampia, tuon asetuksen aikana alkaneita, suomalaisten yliopistojen järjestämiä psykoterapeuttikoulutuksia, jotka Valvira on hyväksynyt. Näiden valossa tilanne, jossa psykoterapeutin nimike evätään koulutuksemme perusteella edes ilman mahdollisuutta lisäkoulutukseen, vaikuttaa varsin ontuvalta.

Toisin sanoen: Valvira pitää koulutustamme ilmeisen puutteellisena, mutta hyväksyy samaan aikaan koulutustamme suppeampia psykoterapeuttikoulutuksia. Toisaalta, tässäkin asiassa viranomaisen perustelut ovat vaihdelleet.

Olennaisinta on, että Valvira ei ole kyennyt osoittamaan terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksesta (1120/2010 2a§) kohtaa, jonka kriteeriä koulutuksemme ei täyttäisi. Vastuuyliopistomme on Bristolista, Iso-Britanniasta. Tämän vuoksi Valvira luokittelee koulutuksemme ulkomailla, tässä tapauksessa toisessa EU-maassa suoritetuksi. EU:n tuomioistuimen ennakkopäätösten valossa Valviran on verrattava tässäkin tapauksessa koulutustamme sekä muuta osaamistamme lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin.

Valvira on kuitenkin koulutuksemme ”ulkomaisuuden” vuoksi verrannut koulutustamme suomalaisen yliopiston, Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen toteutukseen. Valvira on vaatinut koulutukseltamme Oulun yliopiston kanssa identtistä toteuttamistapaa. Tämän vaatimuksen Valvira ilmoitti vasta vuonna 2017 – vuosi sen jälkeen, kun ensimmäiset 1120/2010 ammattihenkilöasetuksen mukaiset koulutukset olivat päättyneet.

Valviran toiminta ei näin ollen ole täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta. Viranomaisen ennakoimaton, poukkoileva toiminta on vaarantanut vakavasti satojen psykoterapeuttikoulutuksen käyneen oikeusturvan, koulutusyrityksen liiketoiminnan sekä tuhansien ihmisten pääsyn psykoterapiaan.

Oulun yliopiston kotisivujen tietojen perusteella näyttää siltä, että Oulun yliopisto ei ole enää vuosiin aloittanut uusia ratkaisukeskeisiä psykoterapeuttikoulutuksia ainakaan sillä toteutuksella, johon koulutustamme on verrattu. Viimeisin koulutus näyttäisi päättyneen tai päättyvän tänä vuonna.

Kuvitellaan tilanne, jossa koulutuksemme ovat olleet täysin identtisiä Oulun yliopiston koulutuksen kanssa, ja Valvira olisi hyväksynyt tämän perusteella koulutuksemme alusta asti.  Alettaisiinko tässä kohdassa verrata koulutustamme jonkun toisen yliopiston psykoterapeuttikoulutukseen? Koska suomalaisilla yliopistoilla on oikeus päättää itse koulutuksen toteuttamistavoista (autonomia), psykoterapeuttikoulutusten toteuttamistavat voivat vaihdella suuresti eri kouluttajilla. Näin ollen voi syntyä tilanne, jossa aikaisemmin kelvannut koulutuksemme ei kelpaakaan enää, vaikka koulutusta säätelevä lainsäädäntö ei olisi muuttunut.

Nyt siis näyttää siltä, että koulutukseltamme vaaditaan identtistä toteuttamista sellaisen koulutuksen kanssa, jota ei ainakaan pian ole edes käynnissä. Nähdäksemme viranomaisen toiminta ei ole tästäkään näkökulmasta kestävällä pohjalla.

Kiitämme myös muita kansanedustajia sekä muita tilanteessamme auttaneita. Teitä on paljon. Tiedossamme on, että Valviran toiminnan julkinen kritisoiminen herättää pelkoa. Kritiikin julkinen esiintuominen koetaan ammatillisen ja poliittisen uran kannalta riskinä, ja tämä pelko asuu myös meissä.

Valviran toiminta näyttää kuitenkin herättävän yhä laajempaa mielenkiintoa. Viranomaisen toiminnan ilmeisiä ongelmia ei voi enää sivuuttaa.

Onko Valvira potilasturvallisuuden asialla?

Olemme aikaisemminkin ihmetelleet Valviran priorisointeja valvonnan ja ammattioikeuksien suhteen. Aikaisemmassa kirjoituksessamme ihmettelimme, miten kauneuskirurgiaan erikoistunut yritys ja sen johtava lääkäri ovat saaneet jatkaa toimintaansa siitä huolimatta, että yrityksen toiminta oli luvatonta ja potilasturvallisuus oli herättänyt kysymyksiä – ja samaan aikaan, kun ammattioikeuksia oli toisaalla rajoitettu ilman yhtäkään potilasvahinkoa.

Aikaisemman tekstimme jälkeen kantautui tietoon yksityisten hoivakotien ongelmat. Hoitohenkilöstöön oli laskettu siivoushenkilöstöä, palkanlaskijoita, jopa poissaolevia ja Jaska Jokusia. Potilasturvallisuus oli vaarantunut. Useita kuolemantapauksia on tutkinnassa. Useita hoivakoteja alettiin lakkauttaa viranomaisen toimesta. Nyt saamme toistuvasti lukea uutisia, joissa kerrotaan Valviran tai AVIn asettaneen hoivakodille uhkasakon.

Tässäkään tapauksessa toimittajilla ei nouse mieleen kysellä viranomaisen omasta toiminnasta. Valvira sai nimettömiä ilmiantoja Esperin toiminnasta jo vuonna 2016, mikä kerrotaan Turun Sanomissa. Miten on mahdollista, että toimiin on kunnolla ryhdytty vasta tänä vuonna? Tämä on kysymys, jonka toimittajien kuuluisi kysyä.

Välillä puhutaan resurssipulasta. Kuitenkin Valviralla näyttää riittävän loputtomasti resursseja, kun haetaan taas uusia perusteluja psykoterapeutin nimikkeen eväämiselle tilanteessamme. Koulutuksemme täyttää lainsäädännön vaatimukset ja tiedämme, että Valvira on hyväksynyt koulutustamme suppeampiakin koulutuksia. Kun Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysytään Valviran ristiriitaisista perusteluista, hän ei suostu keskustelemaan asiasta.

Yksityisiin terveysfirmoihin kohdistuvista toistuvista uhkasakoista on pääteltävissä, että nämä yritykset näyttävät suhtautuvan piittaamattomasti viranomaisen määräyksiä ja potilasturvallisuutta kohtaan. Tästä huolimatta Valvira ja ainakin osa Aluehallintovirastoista kohdistaa voimavarojaan hämmentäviin ammattioikeuksien ja liiketoiminnan rajoittamisiin, joihin viranomainen kaivelee väkisin uusia perusteluja. Mitkään perustelut eivät ole lakiin perustuvia. Meidän lisäksemme esimerkiksi lääkäri Ville Pöntysen tilanne on kysymyksiä herättävä. Pöntynen on kertonut tilanteestaan omassa blogissaan.

Miten kauan viranomaisen annetaan jatkaa omaa toimintaansa ilman, että kukaan puuttuu tähän? Kuinka monen potilaan turvallisuus vaarantuu viranomaisen kohdistaessa resurssejaan kyseenalaiseen toimintaan? Kuinka moni jää ilman tehokasta lääketieteellistä hoitoa tai psykoterapiaa Valviran toimien takia? Kauanko toimittajat aikovat vielä katsoa sivusta tätä kokonaisuutta?

Valviran toiminta vaarantaa siis potilasturvallisuuden ja estää hoidon saannin. Aikooko Sosiaali- ja terveysministeri vähitellen puuttua tilanteeseen?

Yli tuhat terapiaa tarvitsevaa jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran toimien vuoksi.

Valvira evää sadoilta asetuksen mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneelta psykoterapeutin nimikkeen vedoten muun muassa potilasturvallisuuteen. Tähän vetoaminen on ristiriitaista jo pelkästään siksi, että psykoterapeutteina toimii tälläkin hetkellä jopa huomattavasti suppeamman psykoterapeuttikoulutuksen saaneita ammattihenkilöitä. Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysyttiin, onko näiden henkilöiden todettu olevan vaaraksi potilasturvallisuudelle. Holmalahti myönsi, ettei tätä ole osoitettu. Holmalahti oli kuitenkin haluton keskustelemaan tarkemmin tästä ristiriidasta.

Valvira on myös vaihdellut perustelujaan, miksi koulutustamme ei hyväksytä. Viranomainen on tarttunut koulutuksemme sellaisiin menetelmiin, joita on ollut muillakin kouluttajilla ja jotka Valvira on ennen itse hyväksynyt ennen 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta. Asetus ei ota kantaa menetelmiin, joten Valviran vaatimuksilla ei ole lakiperusteita.

Viranomainen on myös tuonut näkemyksiään koulutuksestamme toimittajalle ilman yhtäkään lainvoimaista päätöstä. Näin viranomainen ei voi toimia. On syntynyt vaikutelma, että ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen sekä johtaja Jussi Holmalahti ovat etupainotteisesti pyrkineet vaikuttamaan kannanotoillaan yleiseen mielipiteeseen siitä huolimatta, että tilanteemme käsittely on kesken useissa oikeusasteissa. Helsingin psykoterapiainstituutti on myös kannellut Valviran toiminnasta EU:n komissioon.

Useampi Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistunut on saanut yhteydenottoja terapiaan hakeutuvilta, joissa on tiedusteltu KELAn kuntoutuspsykoterapian mahdollisuutta. Sitä mahdollisuuttahan meillä ei ole, koska psykoterapeutin nimike puuttuu, ja KELA myöntää oikeuden nimikkeen perusteella. KELAn kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään, kun työkyky on vaarassa. Toisin sanoen: ilman psykoterapiaa on vaarana joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska meitä Helsingin Psykoterapiainstituutissa opiskelevia ja sieltä valmistuneita on satoja, Valviran aiheuttama tilanne vaikuttaa jo kansallisestikin psykoterapian saatavuuteen. Suomessa on pula psykoterapeuteista. Psykoterapian on todettu olevan tehokas hoitomuoto esimerkiksi masennukseen, joka on yksi yleisimmistä työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttajista. Monelle eläkepaperit saaneelle masentuneelle ei ole edes ehdotettu psykoterapiaa, tai sitten psykoterapia ei ole toteutunut psykoterapeuttipulan vuoksi. Tilanteella on siis suuria, kansantaloudellisia seurauksia. Mielenterveysperusteisia eläkkeitä kirjoitetaan enemmän nuorille henkilöille, mikä nostaa hintalappua entisestään. Terapiakyselyitä on tullut meille myös nuorilta, jotka ovat saattaneet etsiä kuukausia, jopa vuoden ajan psykoterapeuttia itselleen.

Paljonko kuntoutuspsykoterapioita jää toteutumatta Valviran meihin kohdistuneiden toimien vuoksi? Meitä on yhteensä noin 300. Psykoterapeuttien asiakasmäärät vaihtelevat, mutta otamme keskiarvoksi noin 20-25 terapiatuntia viikossa – oletuksella, että jokainen asiakas käy terapiassa kerran viikossa (ratkaisukeskeisyydessä useampi viikkotunti on epätavallisempaa). KELAn kuntoutuspsykoterapia kestää useimmiten kolme vuotta (maksimi, mikä korvataan).

Lisäksi on huomioitava, että osa psykoterapeuteista ei tee asiakastyötä kokopäiväisesti ja kaikki eivät tee KELAn kuntoutuspsykoterapiaa. Pudotetaan 300:n HPI:n ilman nimikettä valmistuneiden luku 200:aan. Näillä tekijöillä saataneen lukumäärä, joka ei ole ainakaan liioiteltu.

20 asiakasta x 200 terapeuttia = 4000 asiakasta kolmen vuoden aikana. 4000 / 3 = 1333 vuodessa.

Voidaan siis pitää todennäköisenä, että yli 1000 henkilöä jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistuneisiin kohdistuvien toimien vuoksi. On aiheellista kysyä, mitä tahoa tällainen tilanne palvelee, kun mietitään potilasturvallisuutta, työurien pituuksia sekä kansantaloutta. Valviran toimintaan olisi pikaisesti puututtava.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia pärjäsi erinomaisesti laajassa suomalaisessa psykoterapiatutkimuksessa 2000-luvulla. Tuolloin ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus oli suppeampi kuin yksikään psykoterapeuttikoulutus on tänä päivänä Suomessa. Nykyinen Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapiakoulutus on vähintään yhtä laaja kuin muut Suomessa nykyisin toteutetut, Valviran hyväksymät koulutukset. Voidaan siis todeta, että Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta valmistuu erittäin päteviä psykoterapeutteja.