Toisen psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneet: HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutus on pätevä

Koska Valvira alkoi hankalaksi psykoterapeutin nimikkeemme kanssa, useampi meistä HPI-UWEn koulutuksen suorittaneista on käynyt toisen, Valviran hyväksymän psykoterapeuttikoulutuksen tai on opintojensa kanssa loppusuoralla. Jo pidemmän aikaa on ollut tiedossa, että useampi toisen psykoterapeuttikoulutuksen käynyt on pitänyt epäreiluna sitä, että Valvira ei ole suostunut hyväksymään HPI-UWEn koulutusta.

Koulutuksemme jälkeen Valviran hyväksymän psykoterapeuttikoulutuksen käynyt, Psykoterapeutti Petteri Salonen on edellisessä tekstissämme ihmetellyt etenkin sitä, että koulutuksemme työnohjauksen menetelmiä ei ole suostuttu hyväksymään. Salonen on toiminut jo vuodesta 2010 työnohjaajana, ja hänellä on Suomen Työnohjaajat Ry:n hyväksymä työnohjaajan pätevyys. Salonen kysyy: onko terapiakoulutuksen työnohjauksen tarkoitusta edes ymmärretty, kun HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen koulutustyönohjausta kritisoidaan?

Salonen tuo myös esille koulutuksemme pedagogiikan toimivuuden ja sen, miten sillä varmistettiin oppiminen, psykoterapeutiksi kasvaminen.

Psykologi ja psykoterapeutti Hippu Pintilä on julkisessa LinkedIn-päivityksessään kyseenalaistanut niin ikään Valviran toimintaa HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksemme kanssa. Pintilä on myös käynyt koulutuksemme lisäksi toisen, Valviran hyväksymän koulutuksen. Salosen lisäksi myös Pintilä ottaa kantaa pedagogiikkaan. Hän toteaa, että pedagogiikka koulutuksessamme oli jopa huomattavasti paremmin toteutettu kuin Valviran hyväksymässä psykoterapeuttikouluksessa.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Anne-Mari Talus puolestaan tuo esille, miten hän kokee epäoikeudenmukaisena, ettei HPI-UWEn koulutusta ole hyväksytty. Talus on loppusuoralla Valviran hyväksymässä psykoterapeuttikoulutuksessa. Hän toteaa, ettei näe selvää eroa HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen ja nyt käytävän koulutuksensa välillä.

Talus toteaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen vain kasvaneen Valviran hyväksymän psykoterapeuttikoulutuksen edetessä, kun HPI-UWEn toteutuksia ei ole hyväksytty.  Hän kokee turhauttavana sen, että joutuu uudestaan opiskelemaan jo kerran opittuja asioita vain saadakseen psykoterapeutin nimikkeen Terhikkiin.

Lisäksi uudelleenkouluttautuneiden parissa on todettu, että Valviran vaatimuksilla, joita on esitetty HPI-UWEn psykoterapeuttikoulusta kohtaan, ei ole tieteellistä perustaa. Ja on todettu myös, että vaatimukset eivät myöskään ole laillisesti päteviä (kuten blogissa on todettu useita kertoja).

Valvira pahentaa toiminnallaan jo entuudestaan pahaa psykoterapeuttipulaa. On järjetöntä, että yhden lainsäädännön mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen käyneet psykoterapeutit joutuvat opiskelemaan toisen psykoterapeuttikoulutuksen ja opiskelemaan samoja asioita uudestaan. He vievät koulutuspaikan sellaisilta, joilla ei ole ensimmäistäkään psykoterapeuttikoulutusta suoritettuna – ja siksi, että Valvira ei suostu noudattamaan EU:n Tuomioistuimen ratkaisua.

Mistä on oikein kyse, kun Valvira ei suostu taipumaan EUT:n ratkaisuun? Sen mekin haluaisimme tietää. Valviralle on mm. lueteltu koulutuksessamme olevat yhdeksän koulutustyönohjauksen ja -psykoterapian menetelmät ja kysytty: missä menetelmässä ja missä kohdassa menetelmää on epäkohta? Valvira ei vastaa tähän kysymykseen, vaikka väittää epäkohtien olevan nimenomaan koulutuspsykoterapiassa ja -työnohjauksessa.

Psykoterapeutin pohdintaa HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksesta

Ymmärretäänkö terapiakoulutuksen työnohjauksen perusajatusta ja tarkoitusta, kun HPI-UWEn koulutustyönohjausta kritisoidaan?

Alla psykoterapeutti Petteri Salosen avointa pohdintaa Helsingin psykoterapiainstituutin ratkaisukeskeisen psykoterapiakoulutuksen työnohjauksen ja koulutustyönohjauksen pedagogiikasta ja käytännön toteutuksesta. Petteri on suorittanut HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksen jälkeen Tampereen yliopiston kognitiivisen psykoterapian koulutuksesta ja on toiminut työnohjaajana sote-alalla jo vuodesta 2010.

HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutus oli kokonaisuutena selkeä ja sisältö oli suunniteltu opiskelijaystävällisesti alusta loppuun. Opintokokonaisuuteen kuului selkeästi suunnitellut ennakkotehtävät ja lähipäivät. Teoriatietoa käsiteltiin lähipäivien lisäksi kirjallisuuteen tutustumalla. Kirjallisuuden sisäistämistä vahvistetiin opiskelijoiden kesken avoimella palautusalustalla (Moodle), joka mahdollisti yhteistoiminnallista oppimista. Kokonaisuus oli opiskelijan näkökulmasta alati mielenkiintoa ylläpitävää ja oppimista mahdollistavaa. Perinteisen luentopainotteisen opiskelun sijaan opiskelijalle jäi olo, että sisällön rakentamisessa oli mietitty, miten parhaiten opetetaan ja miten parhaiten mahdollistetaan oppiminen.

Helsingin psykoterapiainstituutin työnohjaus oli tavoitteellista ja aina kouluttajan ohjaamaa. Erotuksena muista terapeuttisista ja vuorovaikutukseen perustuvista ihmistyön koulutuksista työnohjauksen tavoitteena oli erityisellä tavalla opiskelijan pystyvyyden tunteen koheneminen suhteessa psykoterapeutiksi kasvamiseen. Itsereflektio oli ohjattua ja monella tapaa kontrolloitua. Perinteisen koulutustyönohjauksen lisäksi työnohjaukseen kuului myös teoriatietoa soveltavaa ja reflektoivaa kirjoittamista videoitujen terapiatilanteiden perusteella. Näissä esseemuotoisissa vastauksissa korostui opiskelijan oma reflektiokyky ja taito nähdä terapiaistunnossa tapahtuvia interventioita ja muutostilanteita.

Allekirjoittajan mielestä on epäoikeudenmukaista, että Helsingin psykoterapiainstituutin koulutusta tai työnohjauksen tapaa kyseenalaistetaan. Psykoterapiakoulutuksen tavoitteena on terapeutiksi kasvamisen vahvistaminen ja itsereflektion käynnistäminen. Perinteinen case-työnohjaus ei koulutustyönohjauksena automaattisesti sisällä kyseistä tavoitetta, jos sitä ei siihen erityisesti sisällytetä. HPI:n koulutustyönohjaus erottuu erokseen juuri tässä ja se tähtää erityisellä tavalla terapeutiksi kasvamiseen ja eritystä huomiota suunnataan terapeutin omaan pystyvyyden tunteen kasvattamiseen. Näiden seikkojen sivuuttaminen ja kyseenalaistaminen vaikuttaa jopa siltä, että terapiakoulutusten koulutustyönohjauksen perusajatusta ja tarkoitusta ei ymmärretä.

HPI:n työnohjaus sisältää case-työnohjauksen lisäksi myös teoriatiedon soveltamista, oman työskentelyn reflektointia, yllykkeiden ja omien haasteiden tunnistamista ja terapeutiksi kasvamisen syvempää ymmärtämistä. HPI:n koulutustyönohjauksen kyseenalaistaminen on erikoista, koska se selkeästi erottuu edukseen.

Petteri Salonen

Psykoterapeutti
Työnohjaaja (STOry)
Sosionomi (AMK)
Uusperheneuvoja
Terapiakouluttaja