Valviran toiminnan ongelmia ei voi enää sivuuttaa

Kansanedustaja Pekka Aittakumpu on laatinut 17.10.2019 päivätyn kirjallisen kysymyksen psykoterapeutin ammattinimikkeen eväämisestä tilanteessamme. Kiitämme Aittakumpua kirjallisesta kysymyksestä. Kuten kirjallisessa kysymyksessä todetaan, olisi kansantaloudellisesti ja psykoterapiaan pääsyn kannalta järkevää, että nimikkeet myönnettäisiin meille sadoille psykoterapeuteille.

Psykoterapeuttikoulutuksemme on täyttänyt lainsäädännön kriteerit (terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 2a§). Lisäksi tiedossamme on suppeampia, tuon asetuksen aikana alkaneita, suomalaisten yliopistojen järjestämiä psykoterapeuttikoulutuksia, jotka Valvira on hyväksynyt. Näiden valossa tilanne, jossa psykoterapeutin nimike evätään koulutuksemme perusteella edes ilman mahdollisuutta lisäkoulutukseen, vaikuttaa varsin ontuvalta.

Toisin sanoen: Valvira pitää koulutustamme ilmeisen puutteellisena, mutta hyväksyy samaan aikaan koulutustamme suppeampia psykoterapeuttikoulutuksia. Toisaalta, tässäkin asiassa viranomaisen perustelut ovat vaihdelleet.

Olennaisinta on, että Valvira ei ole kyennyt osoittamaan terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksesta (1120/2010 2a§) kohtaa, jonka kriteeriä koulutuksemme ei täyttäisi. Vastuuyliopistomme on Bristolista, Iso-Britanniasta. Tämän vuoksi Valvira luokittelee koulutuksemme ulkomailla, tässä tapauksessa toisessa EU-maassa suoritetuksi. EU:n tuomioistuimen ennakkopäätösten valossa Valviran on verrattava tässäkin tapauksessa koulutustamme sekä muuta osaamistamme lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin.

Valvira on kuitenkin koulutuksemme ”ulkomaisuuden” vuoksi verrannut koulutustamme suomalaisen yliopiston, Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen toteutukseen. Valvira on vaatinut koulutukseltamme Oulun yliopiston kanssa identtistä toteuttamistapaa. Tämän vaatimuksen Valvira ilmoitti vasta vuonna 2017 – vuosi sen jälkeen, kun ensimmäiset 1120/2010 ammattihenkilöasetuksen mukaiset koulutukset olivat päättyneet.

Valviran toiminta ei näin ollen ole täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta. Viranomaisen ennakoimaton, poukkoileva toiminta on vaarantanut vakavasti satojen psykoterapeuttikoulutuksen käyneen oikeusturvan, koulutusyrityksen liiketoiminnan sekä tuhansien ihmisten pääsyn psykoterapiaan.

Oulun yliopiston kotisivujen tietojen perusteella näyttää siltä, että Oulun yliopisto ei ole enää vuosiin aloittanut uusia ratkaisukeskeisiä psykoterapeuttikoulutuksia ainakaan sillä toteutuksella, johon koulutustamme on verrattu. Viimeisin koulutus näyttäisi päättyneen tai päättyvän tänä vuonna.

Kuvitellaan tilanne, jossa koulutuksemme ovat olleet täysin identtisiä Oulun yliopiston koulutuksen kanssa, ja Valvira olisi hyväksynyt tämän perusteella koulutuksemme alusta asti.  Alettaisiinko tässä kohdassa verrata koulutustamme jonkun toisen yliopiston psykoterapeuttikoulutukseen? Koska suomalaisilla yliopistoilla on oikeus päättää itse koulutuksen toteuttamistavoista (autonomia), psykoterapeuttikoulutusten toteuttamistavat voivat vaihdella suuresti eri kouluttajilla. Näin ollen voi syntyä tilanne, jossa aikaisemmin kelvannut koulutuksemme ei kelpaakaan enää, vaikka koulutusta säätelevä lainsäädäntö ei olisi muuttunut.

Nyt siis näyttää siltä, että koulutukseltamme vaaditaan identtistä toteuttamista sellaisen koulutuksen kanssa, jota ei ainakaan pian ole edes käynnissä. Nähdäksemme viranomaisen toiminta ei ole tästäkään näkökulmasta kestävällä pohjalla.

Kiitämme myös muita kansanedustajia sekä muita tilanteessamme auttaneita. Teitä on paljon. Tiedossamme on, että Valviran toiminnan julkinen kritisoiminen herättää pelkoa. Kritiikin julkinen esiintuominen koetaan ammatillisen ja poliittisen uran kannalta riskinä, ja tämä pelko asuu myös meissä.

Valviran toiminta näyttää kuitenkin herättävän yhä laajempaa mielenkiintoa. Viranomaisen toiminnan ilmeisiä ongelmia ei voi enää sivuuttaa.

Huomioidaanko Valviran nykyisten johtajien toiminta, kun Valviran uusi ylijohtaja nimitetään?

Valviran nykyisen ylijohtajan Markus Henrikssonin viisivuotinen kausi päättyy vuodenvaihteessa, ja virka on laitettu hakuun. Nyt tiedossa on, että virkaan on kahdeksan hakijaa. Joukossa on itse Henriksson sekä hänen alaisensa, terveys ja teknologia –osaston johtaja Jussi Holmalahti.

Valviran toiminta on herättänyt kysymyksiä sekä meidän tilanteessamme että esimerkiksi kilpirauhaspotilaiden tilanteissa. Meidän tilanteemme kysymysmerkkejä herättävästä toiminnasta olemme kirjoittaneet lukuisia tekstejä blogiimme. Valvira on vaihdellut perustelujaan, miksi psykoterapeuttikoulutuksemme ei kelpaakaan. Valvira ei ole kyennyt osoittamaan, mitä lainsäädännön vaatimusta koulutuksemme ei täyttäisi. Koulutuksemme ylittää Terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 1120/2010 vaatimukset. Kaikki Valviran nyt hylkäämät psykoterapeuttikoulutuksemme alkoivat tämän asetuksen voimassaolon aikana.

Valvira on aikaisemmin – ja edelleen toisilla kouluttajilla – hyväksynyt menetelmät, joita Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksessa ei enää hyväksytäkään. Tietoomme on tullut Valviran hyväksymiä suppeampia koulutuksia. Kun Jussi Holmalahden kanssa yritettiin nostaa esille muun muassa tätä ristiriitaa, hän kieltäytyi keskustelemasta asiasta. Tämän lisäksi Holmalahti syytti blogiamme ja Facebookin Valtio valtiossa –sivustoa ”virheinformaation tahallisesta levittämisestä”. Holmalahti ei ole vastannut kysymykseen: mikä informaatiosta on virheellistä?

Holmalahden syytös on vakava. Se voidaan nähdä myös yrityksenä vaientaa blogikirjoittamista. Toisin sanoen: toiminta voidaan nähdä sananvapauden perusoikeuteen kajoamisena. Sananvapaus on määritelty perustuslaissa. Se on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Kansalaisella on oikeus kritisoida valtaapitävän, kuten viranomaisen tai poliitikon toimintaa. Luonnollisesti esitetyn kritiikin tulee liittyä viranomaisen tapaan tehdä työtä. Henkilökohtaisuuksiin menevä nimittely ei kuulu sananvapauteen, eikä siihen ole syyllistytty blogissamme.

Henkilökohtaisuuksiin menevää nimittelyä on tullut viranomaisen puolelta. Jussi Holmalahden alainen, varatuomari ja ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on nimitellyt sähköpostissa kysymyksiä esittänyttä kansalaista ”hankalaksi”. Sähköpostinvaihdon voimme toimittaa halukkaille. Siitä näkee, että Mikkosta ei yritetty esimerkiksi provosoida, vaan häneltä kysyttiin Valviran toiminnan perusteista. Sähköpostista – kuten muistakin ristiriitaisuuksia – on toimitettu tieto ylijohtaja Markus Henrikssonille. Hän ei ole vastannut yhteydenottoihin.

Vastuuyliopistomme edustajat ovat useamman kerran ottaneet yhteyttä Markus Henrikssoniin. He ovat olleet halukkaita keskustelemaan koulutuksestamme, jotta vallitseva pattitilanne psykoterapeutin nimikkeen kanssa saataisiin ratkaistua. Saamamme tiedon mukaan Henriksson ei ole vastannut näihin yhteydenottoihin.

On ilmeistä, että omaan työhönsä jatkokautta hakeva Markus Henriksson ei ole noudattanut valvontavelvollisuuttaan liittyen viranomaisen lainmukaiseen toimintaan. On myös ilmeistä, että ylijohtajaksi myös hakeutuvan Jussi Holmalahden toiminta ei myöskään täytä näitä kriteerejä. Jos Henriksson tai Holmalahti valitaan Valviran ylijohtajaksi ensi vuoden alusta, on mielestämme syytä olla laajemminkin huolissaan, tuleeko Valviran toiminta jatkossakaan olemaan lainmukaista, ja tuleeko toiminta noudattamaan muutoinkaan hyvää hallintotapaa.

Yli tuhat terapiaa tarvitsevaa jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran toimien vuoksi.

Valvira evää sadoilta asetuksen mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneelta psykoterapeutin nimikkeen vedoten muun muassa potilasturvallisuuteen. Tähän vetoaminen on ristiriitaista jo pelkästään siksi, että psykoterapeutteina toimii tälläkin hetkellä jopa huomattavasti suppeamman psykoterapeuttikoulutuksen saaneita ammattihenkilöitä. Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysyttiin, onko näiden henkilöiden todettu olevan vaaraksi potilasturvallisuudelle. Holmalahti myönsi, ettei tätä ole osoitettu. Holmalahti oli kuitenkin haluton keskustelemaan tarkemmin tästä ristiriidasta.

Valvira on myös vaihdellut perustelujaan, miksi koulutustamme ei hyväksytä. Viranomainen on tarttunut koulutuksemme sellaisiin menetelmiin, joita on ollut muillakin kouluttajilla ja jotka Valvira on ennen itse hyväksynyt ennen 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta. Asetus ei ota kantaa menetelmiin, joten Valviran vaatimuksilla ei ole lakiperusteita.

Viranomainen on myös tuonut näkemyksiään koulutuksestamme toimittajalle ilman yhtäkään lainvoimaista päätöstä. Näin viranomainen ei voi toimia. On syntynyt vaikutelma, että ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen sekä johtaja Jussi Holmalahti ovat etupainotteisesti pyrkineet vaikuttamaan kannanotoillaan yleiseen mielipiteeseen siitä huolimatta, että tilanteemme käsittely on kesken useissa oikeusasteissa. Helsingin psykoterapiainstituutti on myös kannellut Valviran toiminnasta EU:n komissioon.

Useampi Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistunut on saanut yhteydenottoja terapiaan hakeutuvilta, joissa on tiedusteltu KELAn kuntoutuspsykoterapian mahdollisuutta. Sitä mahdollisuuttahan meillä ei ole, koska psykoterapeutin nimike puuttuu, ja KELA myöntää oikeuden nimikkeen perusteella. KELAn kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään, kun työkyky on vaarassa. Toisin sanoen: ilman psykoterapiaa on vaarana joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska meitä Helsingin Psykoterapiainstituutissa opiskelevia ja sieltä valmistuneita on satoja, Valviran aiheuttama tilanne vaikuttaa jo kansallisestikin psykoterapian saatavuuteen. Suomessa on pula psykoterapeuteista. Psykoterapian on todettu olevan tehokas hoitomuoto esimerkiksi masennukseen, joka on yksi yleisimmistä työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttajista. Monelle eläkepaperit saaneelle masentuneelle ei ole edes ehdotettu psykoterapiaa, tai sitten psykoterapia ei ole toteutunut psykoterapeuttipulan vuoksi. Tilanteella on siis suuria, kansantaloudellisia seurauksia. Mielenterveysperusteisia eläkkeitä kirjoitetaan enemmän nuorille henkilöille, mikä nostaa hintalappua entisestään. Terapiakyselyitä on tullut meille myös nuorilta, jotka ovat saattaneet etsiä kuukausia, jopa vuoden ajan psykoterapeuttia itselleen.

Paljonko kuntoutuspsykoterapioita jää toteutumatta Valviran meihin kohdistuneiden toimien vuoksi? Meitä on yhteensä noin 300. Psykoterapeuttien asiakasmäärät vaihtelevat, mutta otamme keskiarvoksi noin 20-25 terapiatuntia viikossa – oletuksella, että jokainen asiakas käy terapiassa kerran viikossa (ratkaisukeskeisyydessä useampi viikkotunti on epätavallisempaa). KELAn kuntoutuspsykoterapia kestää useimmiten kolme vuotta (maksimi, mikä korvataan).

Lisäksi on huomioitava, että osa psykoterapeuteista ei tee asiakastyötä kokopäiväisesti ja kaikki eivät tee KELAn kuntoutuspsykoterapiaa. Pudotetaan 300:n HPI:n ilman nimikettä valmistuneiden luku 200:aan. Näillä tekijöillä saataneen lukumäärä, joka ei ole ainakaan liioiteltu.

20 asiakasta x 200 terapeuttia = 4000 asiakasta kolmen vuoden aikana. 4000 / 3 = 1333 vuodessa.

Voidaan siis pitää todennäköisenä, että yli 1000 henkilöä jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistuneisiin kohdistuvien toimien vuoksi. On aiheellista kysyä, mitä tahoa tällainen tilanne palvelee, kun mietitään potilasturvallisuutta, työurien pituuksia sekä kansantaloutta. Valviran toimintaan olisi pikaisesti puututtava.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia pärjäsi erinomaisesti laajassa suomalaisessa psykoterapiatutkimuksessa 2000-luvulla. Tuolloin ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus oli suppeampi kuin yksikään psykoterapeuttikoulutus on tänä päivänä Suomessa. Nykyinen Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapiakoulutus on vähintään yhtä laaja kuin muut Suomessa nykyisin toteutetut, Valviran hyväksymät koulutukset. Voidaan siis todeta, että Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta valmistuu erittäin päteviä psykoterapeutteja.

Taannehtivaa lainsäädäntöä; kun viranomainen ottaa lainsäätäjän roolin

Vuodesta 2012 terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 alkoi vaatia yliopistoa vastuukouluttajaksi psykoterapeuttikoulutuksessa. Eri kouluttajat etsivät yhteistyökumppania yliopistoista. Helsingin psykoterapiainstituutti aloitti yhteistyön englantilaisen yliopiston kanssa (University of the West of England, Bristol). Valvira totesi vuonna 2012 silloisen ministerin Paula Risikon välittämän viestin kautta, ettei asetus tee eroa suomalaisen ja ulkomaisen yliopiston kanssa. Koulutuksemme ylittää osin terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 1120/2010 vaatimukset.

Myöhemmin Valvira ilmoittikin, että asetuksella tarkoitetaan vain suomalaisia yliopistoja, vaikka asetuksessa lukee vain ”yliopisto”. Valvira lisäsi siis sanan ”suomalainen” laintulkintaansa. Tämä on herättänyt huolta oikeusoppineissa, mikä näkyy heidän lausunnoissaan. Ilmeisesti Valvirassa ja ministeriössä herättiin myös tähän laintulkinnan ongelmallisuuteen. Alettiin valmistella asetukseen muutosta (533/2018), joka astui voimaan 1.9.2018. Nyt asetuksessa lukee ”yliopistolain mukainen yliopisto” – tarkoittaen suomalaisia yliopistoja.

Terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 vaatii nimikettä hakiessa kahden vuoden soveltuvaa työkokemusta. Tämä antaa siis mahdollisuuden kerätä osan työkokemuksesta myös psykoterapeuttikoulutuksen aikana. Vastuuyliopistomme ei anna todistusta ennen kuin koulutuksen suorittaneella on soveltuva työkokemus. Näin ollen kaikilla tutkintotodistuksemme perusteella nimikettä hakevilla on vaadittu työkokemus. Suurimmalla osalla Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneilla oli vaadittu työkokemus jo ennen koulutusta.

Asetuksesta 1120/2010 poiketen Valvira on ilmoittanut vaativansa työkokemuksen jo ennen koulutusta. Myös tässä on vedottu asetuksen alkuperäiseen tarkoitukseen. Lisäksi on vedottu 533/2018 asetukseen, joka vaatii nyt soveltuvan työkokemuksen ennen psykoterapeuttikoulutusta. Nähdäksemme tässäkin asiassa on noudatettava tarkoin koulutuksen alussa voimassa ollutta asetusta. Myös oikeusasiamies on todennut tilanteen olevan ongelmallinen niiden opiskelijoiden kohdalla, joilla ei ole ollut vaadittavaa työkokemusta ennen opintoja. Oikeusasiamies suositteli asetuksen täsmentämistä jatkossa, mikä on nyt tehty.

Muutettua asetusta ei voi soveltaa takautuvasti, minkä Valvira nyt tekee. Suomalaisessa oikeuskäytännössä on toteutettu taannehtivaa lainsäädäntöä vain kerran, 1945 – 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä, joten tällainen lain soveltaminen ei ole Suomen oikeuskäytännön mukaista. On hämmentävää, että ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on tuonut taannehtivaa lain soveltamista esille jopa Suomen Kuvalehdessä ilman, että toimittaja on reagoinut tähän mitenkään.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on valvontavelvollisuus Valviran toimintaa kohtaan. Se ei kuitenkaan puutu Valviran taannehtivaan lain soveltamiseen. Päinvastoin. Valviran toimintaa tuetaan ministeriön taholta. Ministeriö on omassa tiedotteessaankin todennut, ettei 1.9.2018 asetusmuutos muuta käytäntöjä, koska asetusta vain täsmennetään. Myös ministeriö vetoaa asetuksen alkuperäiseen tarkoitukseen:

”Asetusmuutoksella säännöksen sanamuoto saatetaan vastaamaan säännöksen alkuperäistä tarkoitusta ja pitkäaikaista ja vakiintunutta käytäntöä”

Valviran viranomainen on siis ensin toiminut haluamallaan tavalla ministeriön siunauksella ja asetuksesta piittaamatta. Tämän jälkeen asetusta on muutettu viranomaisen haluaman toiminnan mukaisesti. Tämä on vaarantanut vakavasti 300 psykoterapiakoulutuksen suorittaneen ja koulutuksessa opiskelevan oikeusturvan.

Tällaisesta viranomaisen toiminnasta jokaisen suomalaisen olisi syytä olla huolissaan. Entä, jos esimerkiksi TE-toimistossa tai lastensuojelussa alettaisiin toimia samoin? Silloin tehtäisiin ensin kansalaisen elämää raskaasti hankaloittava lainvastainen päätös vedoten lain ”todelliseen tarkoitukseen” lain kirjaimen sijaan. Sitten säädettäisiin päätöstä tukeva laki viranomaisen tahdon mukaisesti. Vai tapahtuuko jo tällaista muuallakin?

Toivomme, että joku taho kertoisi Valviran sekä sosiaali- ja terveysministeriön lainoppineille heidän unohtamansa perusasian: ensin säädetään laki tai asetus, ja sitten toimitaan tämän lain tai asetuksen mukaisesti. Ei toisinpäin, kuten nyt on tehty. Viranomainen ei ole lainsäätäjä, vaan sen tehtävänä on toimeenpanna säädettyjä lakeja.

 

Muokattu 19.12.2018: lisätty sitaatti ministeriön tiedotteesta.

Avoin kirje Suomen Kuvalehdelle: Valvira hakee edelleen hyväksyntää toiminnalleen median kautta

Hyvä Suomen Kuvalehden toimitus,

Huomaamme, että Valviran ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on jälleen kerran antanut lausuntojaan Teille Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta. Mikkonen on kertonut SK:n 6.11.2018 jutussa, että viranomaisia on ”uhattu poliisitutkinnalla” ja että viranomainen on saanut  ”painostuskirjeitä”.

5.11.2018, Maarit Mikkonen sai HPIstä viestin.  HPI kumosi Maarit Mikkosen selitykset, joita tämä on kirjoitellut opiskelijoille. Kyseiset selitykset ovat olleet myös  blogissamme käsiteltävinä.

Nyt tuo sähköpostiviesti on ilmeisesti päätynyt toimittajallenne siteerattavaksi vain osittain ja haastattelussa Maarit Mikkonen kertoo avoimesti ajatuksistaan HPI:n koulutuksesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Valvira hakee tukea mediasta.

Moni HPI:n opiskelija ja valmistunut on kirjoittanut Valviraan ja Sosiaali- ja terveysministeriöön koska olemme huolissamme käsittelyn epäselvyyksistä. Maarit Mikkonen kertoo saaneensa ”hurjia viestejä”. Hän kuitenkin jättää kertomatta omien viestiensä laadun ja sen, että hän ei suostu vastaamaan kysymyksiimme. Hän on mm. todennut eräälle opiskelijalle tämän haluavan olla ”hankala”.

Tiedoksi toimittajallenne, että koulutuksemme vastaa 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen vähimmäisvaatimuksia (osittain ylittää ne) ja sen mukaan koulutuksemme johtaa psykoterapeutin ammattinimikkeeseen, riippumatta koulutuksen tarjoajan kotipaikasta. Jutussanne Valvira perustelee kielteisiä päätöksiä ammattinimikkeistä omilla vakiintuneilla käytännöillään, joita ei ollut edes olemassa, kun HPI:stä jo valmistuivat ensimmäiset yliopiston alaisuudessa opiskelleet opiskelijat. Mikkosen itse kehittämä käytäntö on syntynyt vasta, kun Valvira alkoi myöntämään muiden, suomalaisten yliopistojen valmistuneiden ammattinimikehakemuksia.

Teidän on hyvä tietää, että suomalaiset yliopistot ovat saaneet kukin tahoillaan itsenäisesti määritellä miten ne noudattavat lain mukaisia koulutukselle asetettuja minimivaatimuksia. Valviralta on ennen HPI:n ja UWEn koulutusten aloittamista saatu tieto, että he eivät aio asettaa ulkomaista yliopistoa tässä eriarvoiseen asemaan. Tuon kannanoton jälkeen Valvira muutti kantaansa ja on alkanut esittää, että laki tarkoittaisi sittenkin vain suomalaisia yliopistoja. Valvira alkoi tuoda ensimmäisten opiskelijoiden valmistumisen jälkeen uusia vaatimuksia. Olemme käsitelleet tätä teemaa enemmän aikaisemmassa tekstissämme. Lakiin tehtiinkin muutos, mutta vasta 1.9.2018. Siinä nimettiin tuon lain piiriin kuuluvaksi vain suomalaiset yliopistot.

On Mikkoselta älyllisesti epärehellistä esittää totena, ja toimittajalta suurta huolimattomuutta päästää lehteen sellaista väitettä, että jokin laki tai sen tarkoitus voisi tulla voimaan takautuvasti. Suomessa on pantu täytäntöön takautuvia lakeja ainoastaan 1945 ja 1946, sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä.

Jutustanne voi saada virheellisen kuvan, että HPI:stä valmistuneilla ei olisi vaadittua työkokemusta mielenterveysalalta. Kaikilla HPI-UWE koulutuksesta valmistuneilla on tuo kokemus. 1120/2010 asetus vaatii selkeästi kahden vuoden mielenterveystyön työkokemuksen siihen mennessä, kun nimikettä hakee Valviralta. Ei siis ennen koulutukseen hakeutumista, kuten SK:n jutusta voi ymmärtää. Suurimmalla osalla osalla HPI:hin hyväksytyistä hakijoista on ollut vähintään kahden työkokemus jo ennen koulutusta ja niiltä, joilla oli täydennettävää, oli se suoritettava koulutuksen aikana. Tämä käytäntö noudatti tarkoin silloista asetusta (1120/2010). Kun asetusta muutettiin 1.9.2018, siihen kirjattiin uusi muotoilu, jossa työkokemus on oltava jo ennen kuin hyväksytään opiskelijaksi.

Kaiken kirjoittamanne perusteella, meillä on syytä uskoa, että Mikkonen ei aiokaan taata meille lainmukaista käsittelyä. Hänelle on selkeästi muodostunut kielteinen ennakkokäsitys ja siten hän on jäävi käsittelemään asiamme. Valvira on kirjallisesti ilmoittanut, että hylkäyksen perusteena ei ole epäilys koulutuksen laatuongelmista vaan ainoastaan erilaisuus suomalaisten yliopistojen toteutukseen nähden. Nyt Mikkonen esittää edelleen julkisesti SK:n tuoreessa haastattelussa, että Valviran kielteinen kanta perustuu epäilyksille koulutuksen laadusta.

Vaikka koulutuksessa olisi eroavaisuuksia, olisi sitä silti, Valviran itsensäkin mukaan verrattava lain vaatimuksiin, eikä jonkin toisen, suomalaisen yliopiston tekemään toteutukseen. Laissa asetetut vaatimukset ovat kansallisesti asetettuja minimitavoitteita, joilla suojataan potilasturvaa ja joiden täyttymisestä ei ole HPI-UWEn koulutuksen kohdalla epäselvyyttä.

On selvää, että Valviran toiminta on aiheuttanut taloudellista menetystä HPI:lle ja sen myös 6.11.2018 Suomen Kuvalehden artikkeli tuo hyvin esille. Kiitos siitä. Tilanne on aiheuttanut valtavaa taloudellista ja henkistä painetta myös valmistuneille ja opiskelijoille. Ihmettelemme: milloin täyttyy viranomaisen vahingonkorvausvastuu? Tästä HPI on aiheellisesti muistuttanut Mikkosta ja hänen alaisuudessa toimivia hakemusten käsittelijöitä.

Toivomme, että jatkossa toisitte Maarit Mikkosen mielipiteiden lisäksi enemmän esille meidän opiskelijoiden näkökulmia ja ennen kaikkea sitä, mitä laki edellyttää. Näistä on runsaasti luettavaa blogissamme: https://valtiovaltiossa.wordpress.com/ Jäämme yhä odottamaan Valviralta läpinäkyvää, asiallista ja lainmukaista päätöksentekoa.

 

Viranomaisen vaihtuvat perustelut

Helsingin psykoterapiainstituutti tiedotti hiljattain Valviralle, että vastuuyliopisto (University of West of England, Bristol) on tekemässä riippumatonta asiantuntijaselvitystä niistä pedagogisista menetelmistä, jotka ovat herättäneet Valvirassa huolta laatuongelmasta.

Nyt Valvirasta todettiin, ettei kysymys olekaan laatuongelmasta, vaan siitä, että koulutus eroaa liikaa suomalaisen yliopiston psykoterapeuttikoulutuksesta. Valviran viranomainen Mira Grönroos on todennut sähköpostissa seuraavasti:

”Kyseessä ei siis ole se, että Valvira olisi huolissaan koulutuksessa käytetyistä pedagogisista menetelmistä. Kyseessä on yksinkertaisesti vain se, että koulutus on liian erilainen kuin suomalaisen yliopiston ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus.”

Valviran toiminta näyttäytyy jälleen kerran ristiriitaisena. Aikaisemmin Valvira on todennut useamman kerran koulutuksen laadun oleva puutteellista. 25.10.2017 päivätyssä muistiossaan Valvira toteaa opintojen laatuongelman seuraavasti:

”Valvira toteaa, että koulutus ei tämänsisältöisenä – edes täydentävien opintojen jälkeen – tuota vastaavaa osaamista kuin suomalainen psykoterapeuttikoulutus”.

Valvira yritti hakea hyväksyntää kannalleen jopa median kautta ilman yhtäkään lainvoimasta päätöstä. Ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen totesi 3.11.2017 Helsingin Sanomissa:

”Katsomme, että kun kaksi kolmasosaa koulutuksesta on toteutettu puutteellisesti, tämä ei ole lainkaan psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtava koulutus. Sitä ei voi edes täydentää”

Psykoterapeuttikoulutus käsittää kolme osa-aluetta: teoriaopinnot, koulutusterapia ja koulutustyönohjaus – ja näiden lisäksi asiakastyö.  Ilmaisullaan ”kaksi kolmasosaa” Mikkonen viitannee koulutusterapiaan ja työnohjaukseen, joissa Valvira on kiinnittänyt huomiota ainoastaan yhteen menetelmään – ja siinäkin vain osaan menetelmästä. Mikkonen on tältä pohjalta leimannut nämä molemmat riittämättömiksi ja julistanut näkemystään toimittajillekin.

Nyt on siis todettu, ettei olekaan huolta pedagogisista menetelmistä. Grönroosin sähköposti tuli päivä sen jälkeen, kun Valviralle oli tiedotettu tekeillä olevasta riippumattomasta asiantuntijaselvityksestä. Huomattiinko Valvirassa nyt, että heidän väitteensä koulutuksemme puutteellisuudesta on mitä todennäköisimmin kumoutumassa?

Valvira ei ole toistaiseksi eritellyt, miten psykoterapeuttikoulutuksemme eroaa suomalaisen yliopiston psykoterapeuttikoulutuksesta ”merkittävästi”, kuten viranomainen väittää. Viranomainen ei ole edes selvittänyt kunnolla menetelmiämme.

Menetelmämme ovat samat kuin olivat ennen terveydenhuollon 1120/2010 ammattihenkilöasetusta – ja ovat olleet ratkaisukeskeisyydelle tyypillisiä menetelmiä. Valvira hyväksyi silloin nämä menetelmät ja myönsi psykoterapeutin nimikkeet koulutuksen suorittaneille. Terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 ei ota kantaa psykoterapeuttikoulutuksen menetelmiin – eikä siis edellyttänyt niihin muutoksia. Valvira ei ole kyennyt osoittamaan, mitä terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 1120/2010 kriteerejä koulutuksemme ei täytä.

Jos yliopistomme olisi kotimainen, koulutustamme verrattaisiin ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöasetukseen. Suomessa yliopistoilla on autonomia; ne saavat itsenäisesti päättää koulutuksen toteuttamisesta, kunhan koulutus noudattaa voimassa olevaa terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta. HPI – UWEn psykoterapeuttikoulutusta verrataan yliopistomme ulkomaisuuden vuoksi suomalaisen yliopiston toteuttamaan 1120/2010 asetuksen mukaiseen ratkaisukeskeiseen psykoterapeuttikoulutukseen pedagogisia valintoja myöten. Pelkkä asetuksen noudattaminen ei siis riitä koulutuksessamme. Olemme eriarvoisessa asemassa yliopiston kansallisuuden vuoksi, mikä on käsityksemme mukaan EU-direktiivien vastaista.

Ensin Valvirasta vihjailtiin, että jokaisen valmistuneen olisi työskenneltävä vuosi Iso-Britanniassa valmistumisen jälkeen ennen kuin nimikettä voidaan hakea. Tämä vaatimus kumoutui. Sitten alettiin vedota koulutuksen puutteellisuuteen. Tämäkin näyttää nyt kumoutuneen. Nyt ongelmana on pelkkä erilaisuus, ei puutteellisuus.

Kun erilaisuuteen vetoaminen saadaan kumottua, mihin sitten vedotaan Valvirassa? Kauanko tämä saa jatkua, ennen kuin joku puuttuu tähän? Käsityksemme on, että koulutuksesta valmistuneet, psykoterapeutin nimikehakemuksen jättäneet tulevat nyt todennäköisesti saamaan kielteisen päätöksen Valviralta ilmeisen ontuvin perustein.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköltä Päivi Sillanaukeelta odotetaan edelleen kannanottoa tilanteestamme. Toistaiseksi hän on siirtänyt vastuunsa alaisensa Kari Paason hoidettavaksi. Paaso on vedonnut toistuvasti Valviran itsenäiseen päätösvaltaan. Näin ministeriö pesee kätensä tilanteesta, vaikka sillä on valvontavelvollisuus.

Kun kansalainen esittää kysymyksiä viranomaisen toiminnasta, hän on viranomaisen silmissä ”hankala”

”Hyvä N.N

 Olen näihin kysymyksiinne vastannut. En usko, että mikään mitä sanon, on Teille asiassa riittävää. Minulle tulee mielikuva, että ette halua ymmärtää tätä asiaa. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että haluatte nyt jostain syystä olla ”hankala” tässä asiassa.

Valitettavasti Valviralla ei ole resursseja käydä tämän tyyppistä kirjeenvaihtoa useiden opiskelijoiden kanssa.

En tule enää vastaamaan sähköposteihinne.”

Tällaisen vastauksen Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen opiskelija on hiljattain saanut sähköpostiinsa Valviran ryhmäpäällikkö Maarit Mikkoselta, kun jälleen kerran esitettiin kysymyksiä koskien psykoterapeutin nimikkeen eväämistä.

Ylläolevaa viestiä edeltävässä sähköpostissa kysyttiin Maarit Mikkoselta:

• Mihin asetukseen / lakiin perustatte sen, että 2010 terveydenhuollon asetuksen mukaisesti toteutettu psykoterapiakoulutus ei ole kelvollinen?
• Mihin perustatte sen, että aiotte käsitellä 2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen voimassaolon aikana alkaneita koulutuksia vuoden 2018 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen mukaisesti?
  • (Täsmennys blogin lukijalle: Kun lakia tai asetusta muutetaan koulutuksen osalta, se on vakiintuneen käytännön mukaan velvoittanut lakimuutoksen jälkeen aloitettuja koulutuksia. Tätä asiaa on käsitelty enemmän toisessa tekstissä.)

Maarit Mikkonen lähettää kyllä sähköpostia joskus nopeastikin, kun esitetään kysymyksiä. Hän ei kuitenkaan vastaa esitettyihin kysymyksiin, vaikka väittää vastanneensa niihin. Saamamme tiedon mukaan usean opiskelijan kysymykset ovat jääneet vaille vastausta. Kun kansalainen ei tyydy vailla vastausta jääneisiin kysymyksiin, hänestä tulee Valviran viranomaisen silmissä ”hankala”.

Hallintolaki velvoittaa viranomaista vastaamaan kansalaisen kysymyksiin. Tämän valossa on vähintäänkin hämmentävää, että viranomainen ei vastaa kysymyksiin, joissa kysytään, mihin viranomaisen oma toiminta perustuu.

Nyt sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikölle Päivi Sillanaukeelle on lähetetty kysymys siitä, onko tekstin alussa siteerattu viesti hyvän hallintotavan mukaista viestintää viranomaiselta. Päivi Sillanaukeeta on myös muistutettu hallintolakiin vedoten, että häneltä odotetaan vastauksia myös aikaisemmin lähetettyihin kysymyksiin.