Alkaako Valviran toiminta ylittää uutiskynnyksen?

 

Turun Sanomat julkaisi 22.12.2019 tilanteestamme artikkelin, joka valaisi varsin hyvin Valviran poukkoilevaa työskentelyä. Suuri osa mielestämme olennaisista asioista jotka jäivät mainitsematta itse artikkelissa, löytyvät artikkelin kommenttikentässä.

Maksumuurin takana oleva artikkeli kertoo muun muassa kolmesta Helsingin Hallinto-oikeuden päätöksestä, jotka pitivät Valviran päätöksen ennallaan. Hallinto-oikeus pitää oikeutettuna, että Valvira vertaa koulutuksemme toteutusta Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen toteutukseen.

Kuitenkin, vaikka koulutuksemme tulkitaan ulkomaiseksi, kuten Valvira tulkitsee, koulutustamme on verrattava suomalaisten yliopistojen koulutusten tavoin lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin. Tämä tuodaan selkeästi esille EU:n tuomioistuimen ennakkopäätöksissä (mm. Vlassopolou, Brouillard). Päätökset ovat kenen tahansa luettavissa. Onkin hämmentävää, että Helsingin hallinto-oikeus on tullut täysin toisenlaiseen johtopäätökseen.

Kuten Turun Sanomien artikkelissa todetaan, Helsingin Hallinto-oikeuden päätökset ovat nyt Korkeimmassa Hallinto-oikeudessa, eikä lainvoimaista päätöstä ole. Toisin kuin artikkeli antaa ymmärtää, Korkein Hallinto-oikeus ei kuitenkaan sano tilanteestamme viimeistä sanaa. Viimeisen sanan sanoo EU:n komissio. Kouluttajamme kanteli komissioon vuoden 2017 lopussa. Tietomme mukaan tilanteemme on edelleen komissiossa käsittelyssä. Pitkät odotusajat ja epätietoisuus kuormittavat, mutta toivomme ennen kaikkea, että Valviran toiminta tutkittaisiin huolella.

Sekä EU-direktiivi että perustuslaki kieltävät kaiken eriarvoisen kohtelun. Kuten olemme monesti aiemmin tuoneet esille, osa Valviran samanaikaisesti hyväksymistä suomalaisten yliopistojen psykoterapeuttikoulutuksista on joiltakin osioilta koulutustamme jopa huomattavasti suppeampia. Koulutukseltamme on vaadittu jälkeenpäin asioita, joita ei ole samanaikaisesti vaadittu Valviran hyväksymiltä psykoterapeuttikoulutuksilta.

Turun Sanomien artikkelissa haastatellut, koulutuksestamme valmistuneet toteavat Valviran toimivan lainvastaiseksi. On perusteltua todeta, että viranomainen todennäköisesti rikkoo perustuslakia sekä EU-direktiiviä, kun se kohtelee koulutustamme muihin psykoterapeuttikoulutuksiin verrattuna eri tavalla yliopiston kansallisuuden perusteella.

Koulutuksemme on siis toteutettu Suomessa, suomen kielellä. Kaikki vastuukouluttajat ovat Suomen vakiintuneen käytännön mukaan kouluttajan pätevyyden hankkineita VET-psykoterapeutteja tai kouluttajapsykoterapeutteja. Helsingin Psykoterapiainstituutti on kouluttanut ennen nykyisiä vaikeuksiaan noin 300 psykoterapeuttia, joille Valvira on myöntänyt psykoterapeutin ammattioikeudet. Ja kuten todettu: meitä suppeammin koulutetuille myönnetään samanaikaisesti psykoterapeutin ammattinimike.

Valvira ei halunnut kommentoida tilannetta Turun Sanomille. Valvira on ollut hyvinkin halukas kommentoimaan tilannettamme aikaisemmin. Valvira on aikaisemmin hämmentävällä tavalla hakenut tukea toiminnalleen median kautta, mikä on kyseenalaista. Viranomaisella ei ole oikeutta kommentoida keskeneräistä asiaa.

Kiitämme Turun Sanomia. Toivomme, että Valviran toiminnasta alettaisiin laajemminkin keskustella. Emme ole ainoita, joiden kohdalla tämän viranomaistahon toiminta on herättänyt kysymysmerkkejä. Esimerkiksi lääkäri Ville Pöntysen tilanne herättää myös kysymyksiä. Valviran toiminnasta ei voi vaieta loputtomiin.

Olemme laskeneet, että yli 1000 Kelan kuntoutuspsykoterapiaa jää joka vuosi toteutumatta, kun 300 psykoterapeuttia on vailla heille kuuluvia ammattioikeuksia.

Onko Valvira potilasturvallisuuden asialla?

Olemme aikaisemminkin ihmetelleet Valviran priorisointeja valvonnan ja ammattioikeuksien suhteen. Aikaisemmassa kirjoituksessamme ihmettelimme, miten kauneuskirurgiaan erikoistunut yritys ja sen johtava lääkäri ovat saaneet jatkaa toimintaansa siitä huolimatta, että yrityksen toiminta oli luvatonta ja potilasturvallisuus oli herättänyt kysymyksiä – ja samaan aikaan, kun ammattioikeuksia oli toisaalla rajoitettu ilman yhtäkään potilasvahinkoa.

Aikaisemman tekstimme jälkeen kantautui tietoon yksityisten hoivakotien ongelmat. Hoitohenkilöstöön oli laskettu siivoushenkilöstöä, palkanlaskijoita, jopa poissaolevia ja Jaska Jokusia. Potilasturvallisuus oli vaarantunut. Useita kuolemantapauksia on tutkinnassa. Useita hoivakoteja alettiin lakkauttaa viranomaisen toimesta. Nyt saamme toistuvasti lukea uutisia, joissa kerrotaan Valviran tai AVIn asettaneen hoivakodille uhkasakon.

Tässäkään tapauksessa toimittajilla ei nouse mieleen kysellä viranomaisen omasta toiminnasta. Valvira sai nimettömiä ilmiantoja Esperin toiminnasta jo vuonna 2016, mikä kerrotaan Turun Sanomissa. Miten on mahdollista, että toimiin on kunnolla ryhdytty vasta tänä vuonna? Tämä on kysymys, jonka toimittajien kuuluisi kysyä.

Välillä puhutaan resurssipulasta. Kuitenkin Valviralla näyttää riittävän loputtomasti resursseja, kun haetaan taas uusia perusteluja psykoterapeutin nimikkeen eväämiselle tilanteessamme. Koulutuksemme täyttää lainsäädännön vaatimukset ja tiedämme, että Valvira on hyväksynyt koulutustamme suppeampiakin koulutuksia. Kun Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysytään Valviran ristiriitaisista perusteluista, hän ei suostu keskustelemaan asiasta.

Yksityisiin terveysfirmoihin kohdistuvista toistuvista uhkasakoista on pääteltävissä, että nämä yritykset näyttävät suhtautuvan piittaamattomasti viranomaisen määräyksiä ja potilasturvallisuutta kohtaan. Tästä huolimatta Valvira ja ainakin osa Aluehallintovirastoista kohdistaa voimavarojaan hämmentäviin ammattioikeuksien ja liiketoiminnan rajoittamisiin, joihin viranomainen kaivelee väkisin uusia perusteluja. Mitkään perustelut eivät ole lakiin perustuvia. Meidän lisäksemme esimerkiksi lääkäri Ville Pöntysen tilanne on kysymyksiä herättävä. Pöntynen on kertonut tilanteestaan omassa blogissaan.

Miten kauan viranomaisen annetaan jatkaa omaa toimintaansa ilman, että kukaan puuttuu tähän? Kuinka monen potilaan turvallisuus vaarantuu viranomaisen kohdistaessa resurssejaan kyseenalaiseen toimintaan? Kuinka moni jää ilman tehokasta lääketieteellistä hoitoa tai psykoterapiaa Valviran toimien takia? Kauanko toimittajat aikovat vielä katsoa sivusta tätä kokonaisuutta?

Valviran toiminta vaarantaa siis potilasturvallisuuden ja estää hoidon saannin. Aikooko Sosiaali- ja terveysministeri vähitellen puuttua tilanteeseen?

Vuoden 2011 episodi Helsingin Psykoterapiainstituutin ja Valviran välillä. Mitä jäi kertomatta?

Helsingin Psykoterapiainstituutti joutui vaikeuksiin Valviran kanssa vuonna 2011. Kuten tämänhetkisen tilanteemme kanssa, myös vuoden 2011 episodin kohdalla oli olennaisia seikkoja, joita esimerkiksi mediassa, kuten vuoden 2011 MOT-ohjelmassa ei mainittu.

Tämä selonteko perustuu Mikael Koillisen (OTT) lausuntoon tilanteesta. Lausunto on päivätty 8.10.2014.

Vuoden 2005 hyväksymisperusteissa edellytettiin, että psykoterapeuttikoulutuksessa oli oltava kouluttajana saman psykoterapiasuuntauksen VET-psykoterapeutti. Koska ratkaisukeskeisyys oli Suomessa uusi psykoterapiasuuntaus, ei VET-psykoterapeutteja ollut riittävästi. Tämän vuoksi Ratkes Ry oli vuonna 1998 sopinut Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (nyk. Valvira) kanssa erityisjärjestelyistä ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen osalta. Ratkaisukeskeisessä psykoterapeuttikoulutuksessa kelpasi myös kouluttaja, jolla oli Ratkes Ry:n myöntämä sertifikaatti. Valvira hyväksyi näillä perusteilla eri kouluttajien ratkaisukeskeiset psykoterapeuttikoulutukset myös vuoden 2005 ohjeistuksen jälkeen.

Koillisen selvityksen mukaan Valvira antoi 21.2.2011 omilla sivuillaan ohjeistuksen, jonka mukaan jo käynnistettyjen, uusien ja edelleen kehittyvien psykoterapeuttisuuntausten koulutus voidaan hyväksyä, jos pääkouluttajana on saman suuntauksen VET-psykoterapeutti – tai vaihtoehtoisesti eri suuntauksen VET-psykoterapeutti tilanteessa, jossa koulutettavassa terapiasuuntauksessa on pula VET-psykoterapeuteista. Valvira siis irtisanoi tällä ohjeistuksella aikaisemman sopimuksen Ratkes Ry:n sertifikaatista myös jopa kesken olevien koulutusten osalta. Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttiopiskelijat joutuivat epätietoisuuteen, tuleeko Valvira hyväksymään käynnissä olleen koulutuksen.

Hallintolain (6§) mukaan viranomaisen toiminnan on vastattava oikeutettuja odotuksia. Oikeuskäytännössä on vakiintunut myös termi luottamuksensuoja. Luottamuksensuojan periaate tarkoittaa sitä, että viranomainen ei voi mielivaltaisesti muuttaa vaatimuksiaan tai ratkaisujaan täysin odottamatta niin, että kansalaisen tilanne vaikeutuu. Koillinen toteaa lausunnossaan, että Valviralla on sinänsä ollut peruste muuttaa vaatimuksiaan psykoterapeuttikoulutuksen osalta vuoden 2005 ohjeistuksensa puitteissa. Valvira oli kuitenkin vastoin tätä ohjeistustaan hyväksynyt toisenlaisen, vuonna 1998 sovitun käytännön ratkaisukeskeisessä psykoterapeuttikoulutuksessa vielä vuoden 2005 jälkeenkin. Uusien vaatimusten ulottaminen välittömästi jo aloitettuihin koulutuksiin oli siis ennakoimatonta, eikä viranomaisen toiminta näin ollen täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta.

Lopulta Valvira päätyi hyväksymään Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutukset ja myöntämään psykoterapeutin nimikkeet kaikille koulutuksen suorittaneille. Sittemmin Helsingin Psykoterapiainstituutin kaikki psykoterapeuttikoulutuksen vastuukouluttajat ovat olleet VET-psykoterapeutteja.

Valviran vuoden 2011 episodin jälkeisen ratkaisun osalta on toistuvasti levitetty väitettä, jonka mukaan Valvira oli päätynyt hyväksymään Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen poikkeusjärjestelyllä. Näissä väitteissä jää kuitenkin mainitsematta, että kyseinen poikkeusjärjestely oli koskenut koko ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen kenttää vuosien ajan.

Myös nykytilanteessamme Valvira on harjoittanut mielivaltaa tuomalla uusia vaatimuksia psykoterapeuttikoulutuksillemme, jotka ovat kesken tai jo päättyneet. Olemme tuoneet näitä asioita esille aikaisemmissa teksteissämme.

Nyt olisi korkea aika puuttua tämän viranomaisen toimintaan.

Avoin kirje Suomen Kuvalehdelle: Valvira hakee edelleen hyväksyntää toiminnalleen median kautta

Hyvä Suomen Kuvalehden toimitus,

Huomaamme, että Valviran ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on jälleen kerran antanut lausuntojaan Teille Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta. Mikkonen on kertonut SK:n 6.11.2018 jutussa, että viranomaisia on ”uhattu poliisitutkinnalla” ja että viranomainen on saanut  ”painostuskirjeitä”.

5.11.2018, Maarit Mikkonen sai HPIstä viestin.  HPI kumosi Maarit Mikkosen selitykset, joita tämä on kirjoitellut opiskelijoille. Kyseiset selitykset ovat olleet myös  blogissamme käsiteltävinä.

Nyt tuo sähköpostiviesti on ilmeisesti päätynyt toimittajallenne siteerattavaksi vain osittain ja haastattelussa Maarit Mikkonen kertoo avoimesti ajatuksistaan HPI:n koulutuksesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Valvira hakee tukea mediasta.

Moni HPI:n opiskelija ja valmistunut on kirjoittanut Valviraan ja Sosiaali- ja terveysministeriöön koska olemme huolissamme käsittelyn epäselvyyksistä. Maarit Mikkonen kertoo saaneensa ”hurjia viestejä”. Hän kuitenkin jättää kertomatta omien viestiensä laadun ja sen, että hän ei suostu vastaamaan kysymyksiimme. Hän on mm. todennut eräälle opiskelijalle tämän haluavan olla ”hankala”.

Tiedoksi toimittajallenne, että koulutuksemme vastaa 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen vähimmäisvaatimuksia (osittain ylittää ne) ja sen mukaan koulutuksemme johtaa psykoterapeutin ammattinimikkeeseen, riippumatta koulutuksen tarjoajan kotipaikasta. Jutussanne Valvira perustelee kielteisiä päätöksiä ammattinimikkeistä omilla vakiintuneilla käytännöillään, joita ei ollut edes olemassa, kun HPI:stä jo valmistuivat ensimmäiset yliopiston alaisuudessa opiskelleet opiskelijat. Mikkosen itse kehittämä käytäntö on syntynyt vasta, kun Valvira alkoi myöntämään muiden, suomalaisten yliopistojen valmistuneiden ammattinimikehakemuksia.

Teidän on hyvä tietää, että suomalaiset yliopistot ovat saaneet kukin tahoillaan itsenäisesti määritellä miten ne noudattavat lain mukaisia koulutukselle asetettuja minimivaatimuksia. Valviralta on ennen HPI:n ja UWEn koulutusten aloittamista saatu tieto, että he eivät aio asettaa ulkomaista yliopistoa tässä eriarvoiseen asemaan. Tuon kannanoton jälkeen Valvira muutti kantaansa ja on alkanut esittää, että laki tarkoittaisi sittenkin vain suomalaisia yliopistoja. Valvira alkoi tuoda ensimmäisten opiskelijoiden valmistumisen jälkeen uusia vaatimuksia. Olemme käsitelleet tätä teemaa enemmän aikaisemmassa tekstissämme. Lakiin tehtiinkin muutos, mutta vasta 1.9.2018. Siinä nimettiin tuon lain piiriin kuuluvaksi vain suomalaiset yliopistot.

On Mikkoselta älyllisesti epärehellistä esittää totena, ja toimittajalta suurta huolimattomuutta päästää lehteen sellaista väitettä, että jokin laki tai sen tarkoitus voisi tulla voimaan takautuvasti. Suomessa on pantu täytäntöön takautuvia lakeja ainoastaan 1945 ja 1946, sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä.

Jutustanne voi saada virheellisen kuvan, että HPI:stä valmistuneilla ei olisi vaadittua työkokemusta mielenterveysalalta. Kaikilla HPI-UWE koulutuksesta valmistuneilla on tuo kokemus. 1120/2010 asetus vaatii selkeästi kahden vuoden mielenterveystyön työkokemuksen siihen mennessä, kun nimikettä hakee Valviralta. Ei siis ennen koulutukseen hakeutumista, kuten SK:n jutusta voi ymmärtää. Suurimmalla osalla osalla HPI:hin hyväksytyistä hakijoista on ollut vähintään kahden työkokemus jo ennen koulutusta ja niiltä, joilla oli täydennettävää, oli se suoritettava koulutuksen aikana. Tämä käytäntö noudatti tarkoin silloista asetusta (1120/2010). Kun asetusta muutettiin 1.9.2018, siihen kirjattiin uusi muotoilu, jossa työkokemus on oltava jo ennen kuin hyväksytään opiskelijaksi.

Kaiken kirjoittamanne perusteella, meillä on syytä uskoa, että Mikkonen ei aiokaan taata meille lainmukaista käsittelyä. Hänelle on selkeästi muodostunut kielteinen ennakkokäsitys ja siten hän on jäävi käsittelemään asiamme. Valvira on kirjallisesti ilmoittanut, että hylkäyksen perusteena ei ole epäilys koulutuksen laatuongelmista vaan ainoastaan erilaisuus suomalaisten yliopistojen toteutukseen nähden. Nyt Mikkonen esittää edelleen julkisesti SK:n tuoreessa haastattelussa, että Valviran kielteinen kanta perustuu epäilyksille koulutuksen laadusta.

Vaikka koulutuksessa olisi eroavaisuuksia, olisi sitä silti, Valviran itsensäkin mukaan verrattava lain vaatimuksiin, eikä jonkin toisen, suomalaisen yliopiston tekemään toteutukseen. Laissa asetetut vaatimukset ovat kansallisesti asetettuja minimitavoitteita, joilla suojataan potilasturvaa ja joiden täyttymisestä ei ole HPI-UWEn koulutuksen kohdalla epäselvyyttä.

On selvää, että Valviran toiminta on aiheuttanut taloudellista menetystä HPI:lle ja sen myös 6.11.2018 Suomen Kuvalehden artikkeli tuo hyvin esille. Kiitos siitä. Tilanne on aiheuttanut valtavaa taloudellista ja henkistä painetta myös valmistuneille ja opiskelijoille. Ihmettelemme: milloin täyttyy viranomaisen vahingonkorvausvastuu? Tästä HPI on aiheellisesti muistuttanut Mikkosta ja hänen alaisuudessa toimivia hakemusten käsittelijöitä.

Toivomme, että jatkossa toisitte Maarit Mikkosen mielipiteiden lisäksi enemmän esille meidän opiskelijoiden näkökulmia ja ennen kaikkea sitä, mitä laki edellyttää. Näistä on runsaasti luettavaa blogissamme: https://valtiovaltiossa.wordpress.com/ Jäämme yhä odottamaan Valviralta läpinäkyvää, asiallista ja lainmukaista päätöksentekoa.