Vaatimuksia ohi lainsäädännön

Psykoterapeuttikoulutuksestamme säädetään asetuksella 2a§ 1120/2010, joka oli voimassa silloin, kun koulutuksemme alkoivat. Asetus sanoo seuraavasti:

2 a §
Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtava koulutus

Psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on, että asianomainen henkilö on suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Yliopisto ottaa opiskelijat psykoterapeuttikoulutukseen.

Psykoterapeuttina toimimisen edellyttämä osaaminen hankitaan vähintään 60 opintopisteen laajuisilla opinnoilla, jotka koostuvat teoriaopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista. Osaaminen osoitetaan näytöllä.

Ammattinimikkeen käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä ja että ennen psykoterapeuttikoulutusta on suoritettu:

1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot;

2) sairaanhoitajan opintoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai

3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus.

Yliopisto antaa opiskelijalle todistuksen koulutuksen suorittamisesta. Todistukseen merkitään koulutuksen ajankohta, laajuus, opintokokonaisuudet ja osaamisesta annettu näyttö.

Psykoterapeuttikoulutuksen vaatimukset ilmenevät tyhjentävästi yllä olevassa asetuksessa. Mikään muu kohta Suomen lainsäädännössä ei ottanut kantaa psykoterapeuttikoulutuksen vaatimuksiin koulutuksemme alkaessa.

EU:n Tuomioistuin on todennut, että Valviran on verrattava koulutustamme lainsäädännön vaatimuksiin. Suomen perustuslaki toteaa, että oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mikä perustuu lakiin. Vuonna 2012 Valvira lupasi, ettei se tule vaatimaan koulutukseltamme muuta kuin mitä asetus vaatii.

Tästä huolimatta Valvira on jälkikäteen toistuvasti väittänyt, että se voi vaatia koulutukseltamme muutakin kuin mitä lukee lainsäädännössä. Valvira on vedonnut milloin Korkeimman hallinto-oikeuden eri kohtiin, milloin johonkin yksittäiseen muistioon. Valvira on puuttunut koulutuksemme menetelmiin, vaikka asetus ei ota niihin kantaa.

Korkeimman Hallinto-oikeuden eri kohdat sekä yksittäinen muistio menevät siis Valviralla EU:n Tuomioistuimen ja Suomen perustuslain edelle.

Pitääkö sitten koulutuksestamme, sen menetelmistä olla huolissaan? Jos pitää, meidän tulisi olla huolissamme myös sadoista Terhikkiin rekisteröidyistä psykoterapeuteista. Heillä on koulutuksissaan ollut saman koulutustyönohjauksen ja koulutuspsykoterapian menetelmät kuin meillä.  

Selvitystä selvityksen perään

Valvira on jälleen keksinyt uuden tavan kiertää EU:n Tuomioistuimen ratkaisua ja uuden tavan tehdä oikeudellisesti selkeästä tilanteestamme monimutkaisen ja sekavan.

Ennen kielteistä päätöstä päätöksen saajalle annetaan kuulemiskirje, jossa päätöksen saajalle annetaan vielä mahdollisuus tuoda omaa kantaansa. Kuulemiskirjeessä yhteydessä olevassa yhteenvedossa on edelleen koulutusta koskevia virheellisiä väittämiä. jotka yliopisto on selvityksissään kumonnut. Valvira kertoo antavansa psykoterapeutin nimikkeen hakijalle mahdollisuuden vielä selvittää koulutusta. Tähän on annettu aikaa noin kuukausi ja dokumenttien tulee olla yliopistomme UWE Bristolin vahvistamia.

Korkein hallinto-oikeus kumosi 2022-2023 vuodenvaihteessa Valviran kielteisiä päätöksiä ja Valviran omat kuvaukset koulutuksestamme. Valvira velvoitettiin selvittämään koulutuksemme yliopistomme UWE Bristolin kanssa. Valviran kertoma vuoden 2023 ”selvitystyö” herättää kysymysmerkkejä.

Yliopistomme UWE Bristol on jo vuosia sitten toimittanut Valviralle tarkat, kymmenien sivujen koulutuskuvaukset, mihin se viittasi myös Valviran vuoden 2023 selvityspyynnössä. Sen sijaan, että Valvira vieläkään nojaisi yliopiston selvityksiin ja noudattaisi KHO:n antamaa kehotusta selvittää epäselvyydet yliopiston kanssa, Valvira vaatii nyt meiltä nimikkeen hakijoilta yliopiston vahvistamia dokumentteja. Valvira esittää uudelleen ja uudelleen oikeudessa kumottuja väitteitä koulutuksestamme.

Valvira on puuttunut koulutuspsykoterapian ja koulutustyönohjauksen menetelmiin. Valviralle on mm. lueteltu kaikki 9 menetelmää, jotka tulevat ilmi yliopiston toimittamista selvityksistä. Valviralta on useasti kysytty: missä menetelmässä ja missä kohdassa menetelmää on epäkohta? Valvira ei vastaa tähän kysymykseen.

Valvira vertaa edelleen itse luomaansa kuvausta koulutuksestamme toiseen psykoterapeuttikoulutukseen, väittäen, että koulutuksemme ei vastaisi suomalaista psykoterapeuttikoulutusta. Helsingin Psykoterapiainstituutti koulutti 300 Terhikkiin rekisteröityä psykoterapeuttia ennen yliopistomme mukaantuloa. Yliopiston mukaantulon jälkeen koulutus ei enää vastaakaan suomalaista psykoterapeuttikoulutusta Valviran mukaan, vaikka samat menetelmät ovat edelleen käytössä.

Olemme saaneet tietää, että samoja menetelmiä on käytetty suomalaisissakin yliopistoissa. Tästä syntyy käsitys, että koulutusten vastaavuuden ongelmana onkin ulkomaalainen yliopistomme, ei koulutuksessa käytetyt menetelmät.

Mutta kuten todettu monta kertaa: Valviran ei edes pidä verrata koulutustamme toiseen koulutukseen, vaan Suomen lainsäädännön vaatimuksiin. Tätä Valvira ei suostu edelleenkään tekemään. Valviran viranomainen Maarit Mikkonen on myös myöntänyt, että Valviran toiminta ei perustu mihinkään säädökseen.

Miten monta tapaa Valvira vielä keksii sekoittaakseen tilannettamme? Tässä vaiheessa on jo selvää, että jonkun muun tahon on laitettava peli poikki ja saatettava ammattioikeutemme käsittely Euroopan Unionin Tuomioistuimen ratkaisun ja EU-lainsäädännön mukaiseksi. Näyttää siltä, että Valvira ei tähän kykene. Kykeneekö ministeriökään tähän? Ministeriössä työskentelee mm. Henna Vidén, jonka toiminnassa herää kysymyksiä esteellisyydestä. Vidén on aikaisemmin työskennellyt Valvirassa ja käsitellyt hakemuksiamme.  Nyt hän on ottanut kantaa Valviran toimintaan laillisuusvalvojan roolissa.

Sekava tilanne

Näin todetaan Ylen artikkelissa tilanteestamme. Artikkelissa haastatellaan HPI-UWEn psykoterapeuttikoulutuksessa valmistunutta Samuel Hilliä. Samuel on siis yksi meistä 300:sta psykoterapeutista, joille Valvira ei ole vieläkään suostunut viemään psykoterapeutin ammattinimikettä Terhikkiin.

Erityisesti kannattaa kuunnella artikkelin yhteydessä oleva äänite, jossa Samuel kuvailee omin sanoin tämän ammattioikeuskiistan ristiriitaisuuksia. Sen, miten Valvira on muilla kouluttajilla hyväksynyt samoja menetelmiä, joihin se on puuttunut meidän koulutuksemme osalta. Sen, miten Valvira kieltäytyy vertaamasta koulutustamme kansallisen lainsäädännön (asetus 2a§ 1120/2010) vaatimuksiin, vaikka EU:n Tuomioistuin on velvoittanut toimimaan näin (kohta 40). Valvira suorittaa edelleen vertailun toiseen psykoterapeuttikoulutukseen.

Ylen artikkelissa myös kerrotaan Korkeimman Hallinto-oikeuden todenneen, että Valviralla ei ollut oikeutta päättää koulutuksen vastaavuudesta ilman tarkempia selvityksiä brittiyliopistomme kanssa. KHO:n ratkaisu perustui sen pyytämään EU:n Tuomioistuimen ennakkoratkaisuun.

Valvira kertoo selvittäneensä KHO:n ratkaisun jälkeen koulutustamme tarkemmin yliopistomme UWE Bristolin kanssa. Käytännössä Valvira kuitenkin maanitteli yliopistoamme perumaan tutkintomme. Valvira ei edelleenkään huomioi yliopistomme aikaisemmin toimittamia kymmenien sivujen selvityksiä. Voiko tällaista toimintaa kutsua selvittämiseksi?

Valvira ei myöskään anna painoarvoa siihen, mitä yliopiston antamissa todistuksissamme lukee. Valvira sen sijaan pitää edelleen kiinni itse luomistaan käsityksistään (jotka KHO siis jo kumosi ja vaati selvittämään tarkemmin).

Valvira ei siis noudata EU:n Tuomioistuimen ratkaisua, vaan on tehnyt uusia kielteisiä nimikepäätöksiä perusteluilla, jotka on jo kerran kumottu. Vaikuttaa nyt siltä, että saadut oikeudelliset ratkaisut (EUT, KHO) eivät miellytä Valviraa, vaan se yrittää saada tahtonsa läpi saattamalla samat asiat uudestaan eri hallinto-oikeuksien ja KHO:n käsiteltäviksi. Eikö jo annettuja ratkaisuja olekaan tehty noudatettaviksi?

”Sekava on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen”. Näin Samuel Hilli toteaa Ylen artikkelissa. Edellä mainitut Valviran velvoitteet (yliopiston dokumenttien vertaaminen lainsäädäntöön) eivät ole sekavia, vaan hyvin selkeitä. Valvira kuitenkin tekee selkeästä tilanteesta sekavan jättämällä noudattamatta tätä velvoitetta ja lisäämällä omintakeisia kuvauksiaan koulutuksesta – ja toistamalla mantraa suomalaiseen koulutukseen vertaamisesta (vaikka tulisi verrata lainsäädäntöön).

Mikään lainvastainen toiminta ei kuitenkaan muutu lailliseksi sillä, että sitä toistaa eri yhteyksissä kerta toisensa jälkeen.

Valvira toimittaa eri tahoille (esimerkiksi kanteluiden yhteydessä) sivukaupalla tekstejä, jotta saisi huomion pois siitä, että Valvira itse rikkoo lakia jättämällä noudattamatta EU:n Tuomioistuimen ratkaisua. Valviran tapa viedä huomio pois omista rikkomuksistaan pitkillä teksteillään tekee selkeästä tilanteesta sekavan. Tämän tilanteen sekoittamiseen Valvira on käyttänyt suunnattoman määrän veronmaksajien maksamaa työaikaa. Myös jo valmiiksi ruuhkautuneiden hallinto-oikeuksien ja KHO:n resursseja kuluu samojen asioiden uudelleen veivaamiseen.

Kauanko Valviran annetaan vielä peitellä omia toimiaan tekemällä selkeästä tilanteesta sekavan? Ensimmäiset meistä jättivät hakemuksensa jo kesällä 2016. Kohta on siis mennyt kahdeksan vuotta, eikä loppua näy.

Valvira pyytää lausuntoa asiakirjoista, joita se ei suostu toimittamaan

Kun ammattioikeutta haetaan, ja Valvira harkitsee kielteisen päätöksen antamista, ennen kielteistä päätöstä Valvira lähettää kuulemiskirjeen, jossa kerrotaan tulevasta kielteisestä päätöksestä. Kirjeessä annetaan asianomaiselle mahdollisuus esittää oma näkemyksensä asiasta.

Useissa kuulemiskirjeissä, jotka on allekirjoittanut lakimies Joonas Raitis, esitetään väitteitä psykoterapeuttikoulutuksemme kelvottomuudesta. Jotta hakijat pystyisivät ottamaan kantaa kuulemiskirjeissä esitettyihin väitteisiin, useampi hakija on toistuvilla pyynnöillä pyytänyt Joonas Raitista toimittamaan ne asiakirjat, joiden perusteella Valvira väittää, että koulutuksemme ei ole säädösten mukaan toteutettu. Näitä asiakirjoja Valvira ei useasta pyynnöstä huolimatta ole toimittanut.

Tilanteesta tietoisia olevat johtaja Jussi Holmalahti ja ylijohtaja Markus Henriksson eivät ole oikaisseet Joonas Raitiksen menettelyä.

Psykoterapeutin nimikkeen hakijoille on siis annettu mahdoton tehtävä. Heidän olisi laadittava lausunto asiakirjoista, joita Valvira ei suostu toimittamaan. Hakijat eivät siis voi käyttää oikeuttaan tulla kuulluiksi.

Alkaako Valviran toiminta ylittää uutiskynnyksen?

 

Turun Sanomat julkaisi 22.12.2019 tilanteestamme artikkelin, joka valaisi varsin hyvin Valviran poukkoilevaa työskentelyä. Suuri osa mielestämme olennaisista asioista jotka jäivät mainitsematta itse artikkelissa, löytyvät artikkelin kommenttikentässä.

Maksumuurin takana oleva artikkeli kertoo muun muassa kolmesta Helsingin Hallinto-oikeuden päätöksestä, jotka pitivät Valviran päätöksen ennallaan. Hallinto-oikeus pitää oikeutettuna, että Valvira vertaa koulutuksemme toteutusta Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen toteutukseen.

Kuitenkin, vaikka koulutuksemme tulkitaan ulkomaiseksi, kuten Valvira tulkitsee, koulutustamme on verrattava suomalaisten yliopistojen koulutusten tavoin lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin. Tämä tuodaan selkeästi esille EU:n tuomioistuimen ennakkopäätöksissä (mm. Vlassopolou, Brouillard). Päätökset ovat kenen tahansa luettavissa. Onkin hämmentävää, että Helsingin hallinto-oikeus on tullut täysin toisenlaiseen johtopäätökseen.

Kuten Turun Sanomien artikkelissa todetaan, Helsingin Hallinto-oikeuden päätökset ovat nyt Korkeimmassa Hallinto-oikeudessa, eikä lainvoimaista päätöstä ole. Toisin kuin artikkeli antaa ymmärtää, Korkein Hallinto-oikeus ei kuitenkaan sano tilanteestamme viimeistä sanaa. Viimeisen sanan sanoo EU:n komissio. Kouluttajamme kanteli komissioon vuoden 2017 lopussa. Tietomme mukaan tilanteemme on edelleen komissiossa käsittelyssä. Pitkät odotusajat ja epätietoisuus kuormittavat, mutta toivomme ennen kaikkea, että Valviran toiminta tutkittaisiin huolella.

Sekä EU-direktiivi että perustuslaki kieltävät kaiken eriarvoisen kohtelun. Kuten olemme monesti aiemmin tuoneet esille, osa Valviran samanaikaisesti hyväksymistä suomalaisten yliopistojen psykoterapeuttikoulutuksista on joiltakin osioilta koulutustamme jopa huomattavasti suppeampia. Koulutukseltamme on vaadittu jälkeenpäin asioita, joita ei ole samanaikaisesti vaadittu Valviran hyväksymiltä psykoterapeuttikoulutuksilta.

Turun Sanomien artikkelissa haastatellut, koulutuksestamme valmistuneet toteavat Valviran toimivan lainvastaiseksi. On perusteltua todeta, että viranomainen todennäköisesti rikkoo perustuslakia sekä EU-direktiiviä, kun se kohtelee koulutustamme muihin psykoterapeuttikoulutuksiin verrattuna eri tavalla yliopiston kansallisuuden perusteella.

Koulutuksemme on siis toteutettu Suomessa, suomen kielellä. Kaikki vastuukouluttajat ovat Suomen vakiintuneen käytännön mukaan kouluttajan pätevyyden hankkineita VET-psykoterapeutteja tai kouluttajapsykoterapeutteja. Helsingin Psykoterapiainstituutti on kouluttanut ennen nykyisiä vaikeuksiaan noin 300 psykoterapeuttia, joille Valvira on myöntänyt psykoterapeutin ammattioikeudet. Ja kuten todettu: meitä suppeammin koulutetuille myönnetään samanaikaisesti psykoterapeutin ammattinimike.

Valvira ei halunnut kommentoida tilannetta Turun Sanomille. Valvira on ollut hyvinkin halukas kommentoimaan tilannettamme aikaisemmin. Valvira on aikaisemmin hämmentävällä tavalla hakenut tukea toiminnalleen median kautta, mikä on kyseenalaista. Viranomaisella ei ole oikeutta kommentoida keskeneräistä asiaa.

Kiitämme Turun Sanomia. Toivomme, että Valviran toiminnasta alettaisiin laajemminkin keskustella. Emme ole ainoita, joiden kohdalla tämän viranomaistahon toiminta on herättänyt kysymysmerkkejä. Esimerkiksi lääkäri Ville Pöntysen tilanne herättää myös kysymyksiä. Valviran toiminnasta ei voi vaieta loputtomiin.

Olemme laskeneet, että yli 1000 Kelan kuntoutuspsykoterapiaa jää joka vuosi toteutumatta, kun 300 psykoterapeuttia on vailla heille kuuluvia ammattioikeuksia.

Laiminlyökö Valviran ylijohtaja Markus Henriksson virkavelvollisuuttaan?

Kansanedustaja Ari Koponen toimitti 10.10.2019 päivätyn kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle. Kirjallinen kysymys koski Valviran valvontalautakunnan toimintaa. Valvontalautakunta on elin, joka päättää terveydenhuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisen luvan rajoituksesta tai poistosta Valviran laatiman päätösehdotuksen pohjalta. Kirjallisen kysymyksen perusteella herää suuri huoli terveydenhuollon ammattihenkilön oikeusturvasta, mistä olemme kertoneet aikaisemmassa tekstissämme.

Nyt kirjalliseen kysymykseen on laadittu vastaus.  Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun allekirjoittama, 25.10.2019 päivätty vastaus valitettavasti herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

 

Poimimme vastauksesta muutamia otteita:

”Päätösesitykset sisältävät yksityiskohtaiset perustelut esitykselle. Päätösesityksessä on muun ohella yksilöidysti todettu kaikki asiassa hankittu selvitys.”

Ari Koposen kirjallisessa kysymyksen mukaan vain yhdessä 99:stä hänen tutkimassaan tapauksessa oli tuotu kokoukseen osallistuneille nähtäväksi myös ammattihenkilön oma vastine. Muissa tapauksissa nähtävänä oli ollut ainoastaan Valviran kantaa perustelevat asiakirjat. Monessa tapauksessa oli ollut nähtävänä ainoastaan Valviran päätösehdotus. Ammattioikeutta puoltava kanta ei siis ollut nähtävillä.

Ilmaisu ”yksilöidysti todettu kaikki asiassa hankittu selvitys” lienee suhteellinen käsite. Tiedossamme on siis tapauksia, joissa kokoukseen osallistuneille ei ole toimitettu kaikkia asiakirjoja, eikä edes yksilöityä listaa kaikista asiakirjoista. Näin ollen valvontalautakunnan kokoukseen osallistuva ei välttämättä ole ollut edes tietoinen kaikkien asiakirjojen olemassaolosta – eikä näin ollen ole edes oma-aloitteisesti voinut pyytää asiakirjoja luettavakseen.

 

”Jäsenille voidaan etukäteen toimittaa päätösesityksen lisäksi myös muita asiakirjoja kuten ammattihenkilön antamat selvitykset ja selitykset, asiassa hankittu asiantuntijalausunto jne.”

Vastauksen ilmaisu ”voidaan toimittaa” pitää sinänsä paikkansa. Tarkemmin luettuna: lause ei tarkoita että kaikki asiakirjat aina toimitettaisiin. Myönnetäänkö tässä epäsuorasti, että kaikkia asiakirjoja ei toimiteta valvontalautakunnan jäsenille?

 

”Jäsenillä on mahdollisuus tutustua kaikkeen asiassa hankittuun materiaaliin ennen kokousta tai kokouksen aikana.”

Kuten jo aikaisemmin on todettu, tämä ei valittavasti pidä paikkansa. Näyttää siltä, että Valvira on antanut ministeri Kiurulle harhaanjohtavaa tietoa. Kuten aikaisemmin totesimme – kokoukseen osallistuville ei välttämättä ole toimitettu edes yksilöityä listaa kaikista asiakirjoista. Miten voidaan väittää, että osallistujilla on ollut mahdollisuus tutustua kaikkeen hankittuun materiaaliin, jos he eivät edes ole olleet tietoisia asiakirjojen olemassaolosta?

 

”Ammattihenkilöllä on oikeus saada tietoonsa kaikki Valviran asiassa hankkima selvitys, ja hänelle varataan aina ennen asian lopullista ratkaisemista mahdollisuus lausua mielipiteensä asiassa saadusta selvityksestä ja harkittavasta seuraamuksesta.”

Tietojemme mukaan ammattihenkilöltä pyydetään oma mielipide ammattioikeuksien rajoittamisesta ennen lopullista valvontalautakunnan päätöstä. Kuitenkin tiedossamme on – kuten todettu – että tämä ammattihenkilön oma selvitys ei läheskään aina päädy valvontalautakunnan tiedoksi. Tähän kirjallisen kysymyksen vastaus ei ota kantaa.

Kuten Koposen kirjallisessa kysymyksessä on todettu, terveydenhuollon ammattihenkilön ammattioikeuksien rajoittamisen asiaa esittelee valvontalautakunnassa Valviran lakimies, joka on käsitellyt asiaa Valviran näkökulmasta. Lisäksi Valviran kannalta kriittinen aineisto jää Koposen selvityksen perusteella jopa kokonaan pimentoon kokoukseen osallistujilta. Voitaneen todeta, että kokouksen suunta on ennalta työstetty ja lopputulos on ennalta päätetty.

 

”Ammattihenkilöiden oikeusturvan toteutuminen on tärkeätä ja tulee tulla asianmukaisesti huomioon otetuksi kaikissa käsittelyvaiheissa.”

Tästä olemme samaa mieltä. Näemme edelleen suuria huolen aiheita terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvassa.

Tämäkään lause ei vastaa Ari Koposen 10.10.2019 kirjallisessa kysymyksessä kysyttyyn kysymykseen:

Toteutuuko hallituksen mielestä terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturva Valviran valvontalautakunnassa?

 

Kun terveydenhuollon ammattihenkilön ammattioikeuksia rajoitetaan, kajotaan tämän henkilön perusoikeuksiin. Perusoikeudet on säädetty Suomen perustuslaissa. Kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus valita asuinpaikkansa, ammattinsa, työnsä.

Perusoikeuksiin kajoamiseen tulee olla painavat perusteet, ja kaikki näkökulmat on huomioitava. Tämä tarkoittaa näkökulmia, jotka puoltavat perusoikeuden kaventamista – mutta myös niitä näkökulmia, jotka puhuvat tätä kaventamista vastaan. Molempia puolia on tarkasteltava tasapuolisesti.

Näkökantojen tasapuolisuus toteutunee hyvin rikostapausten yhteydessä, oikeudenkäynnissä. Kansalainen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Jokaisella on oikeus puolustukseen. Syyllisyyteen on oltava riittävä näyttö. Vasta tämän jälkeen voidaan sanktioilla kajota perusoikeuksiin. Valvontalautakunnassa tämä länsimaisen oikeusvaltion periaate näyttää unohtuneen täysin.

Kun kansalaisen perusoikeuksia rajoitetaan, kansalaista on kuultava ja hänen kantansa on huomioitava päätöksenteossa. Puhutaan kontradiktatorisesta periaatteesta. Näyttää siltä, että Markus Henrikssonin johtama valvontalautakunta on laiminlyönyt oikeusvaltion periaatteen ytimiin kuuluvan kuulemisperiaatteen. Henriksson on Valviran ylijohtajana ja valvontalautakunnan kokousten puheenjohtajana vastuussa Valviran ja valvontalautakunnan toiminnan lainmukaisuudesta.

On siis todennäköistä, että Valviran ylijohtaja ja valvontalautakunnan kokousten puheenjohtaja Markus Henriksson ei valvo Valviran ja valvontalautakunnan toiminnan lainmukaisuutta. On aiheellista kysyä: onko Markus Henrikssonin toiminnassa kyse virkavelvollisuuden laiminlyönnistä?

Valviran toiminnan ongelmia ei voi enää sivuuttaa

Kansanedustaja Pekka Aittakumpu on laatinut 17.10.2019 päivätyn kirjallisen kysymyksen psykoterapeutin ammattinimikkeen eväämisestä tilanteessamme. Kiitämme Aittakumpua kirjallisesta kysymyksestä. Kuten kirjallisessa kysymyksessä todetaan, olisi kansantaloudellisesti ja psykoterapiaan pääsyn kannalta järkevää, että nimikkeet myönnettäisiin meille sadoille psykoterapeuteille.

Psykoterapeuttikoulutuksemme on täyttänyt lainsäädännön kriteerit (terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 2a§). Lisäksi tiedossamme on suppeampia, tuon asetuksen aikana alkaneita, suomalaisten yliopistojen järjestämiä psykoterapeuttikoulutuksia, jotka Valvira on hyväksynyt. Näiden valossa tilanne, jossa psykoterapeutin nimike evätään koulutuksemme perusteella edes ilman mahdollisuutta lisäkoulutukseen, vaikuttaa varsin ontuvalta.

Toisin sanoen: Valvira pitää koulutustamme ilmeisen puutteellisena, mutta hyväksyy samaan aikaan koulutustamme suppeampia psykoterapeuttikoulutuksia. Toisaalta, tässäkin asiassa viranomaisen perustelut ovat vaihdelleet.

Olennaisinta on, että Valvira ei ole kyennyt osoittamaan terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksesta (1120/2010 2a§) kohtaa, jonka kriteeriä koulutuksemme ei täyttäisi. Vastuuyliopistomme on Bristolista, Iso-Britanniasta. Tämän vuoksi Valvira luokittelee koulutuksemme ulkomailla, tässä tapauksessa toisessa EU-maassa suoritetuksi. EU:n tuomioistuimen ennakkopäätösten valossa Valviran on verrattava tässäkin tapauksessa koulutustamme sekä muuta osaamistamme lainsäädännössä oleviin vaatimuksiin.

Valvira on kuitenkin koulutuksemme ”ulkomaisuuden” vuoksi verrannut koulutustamme suomalaisen yliopiston, Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen toteutukseen. Valvira on vaatinut koulutukseltamme Oulun yliopiston kanssa identtistä toteuttamistapaa. Tämän vaatimuksen Valvira ilmoitti vasta vuonna 2017 – vuosi sen jälkeen, kun ensimmäiset 1120/2010 ammattihenkilöasetuksen mukaiset koulutukset olivat päättyneet.

Valviran toiminta ei näin ollen ole täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta. Viranomaisen ennakoimaton, poukkoileva toiminta on vaarantanut vakavasti satojen psykoterapeuttikoulutuksen käyneen oikeusturvan, koulutusyrityksen liiketoiminnan sekä tuhansien ihmisten pääsyn psykoterapiaan.

Oulun yliopiston kotisivujen tietojen perusteella näyttää siltä, että Oulun yliopisto ei ole enää vuosiin aloittanut uusia ratkaisukeskeisiä psykoterapeuttikoulutuksia ainakaan sillä toteutuksella, johon koulutustamme on verrattu. Viimeisin koulutus näyttäisi päättyneen tai päättyvän tänä vuonna.

Kuvitellaan tilanne, jossa koulutuksemme ovat olleet täysin identtisiä Oulun yliopiston koulutuksen kanssa, ja Valvira olisi hyväksynyt tämän perusteella koulutuksemme alusta asti.  Alettaisiinko tässä kohdassa verrata koulutustamme jonkun toisen yliopiston psykoterapeuttikoulutukseen? Koska suomalaisilla yliopistoilla on oikeus päättää itse koulutuksen toteuttamistavoista (autonomia), psykoterapeuttikoulutusten toteuttamistavat voivat vaihdella suuresti eri kouluttajilla. Näin ollen voi syntyä tilanne, jossa aikaisemmin kelvannut koulutuksemme ei kelpaakaan enää, vaikka koulutusta säätelevä lainsäädäntö ei olisi muuttunut.

Nyt siis näyttää siltä, että koulutukseltamme vaaditaan identtistä toteuttamista sellaisen koulutuksen kanssa, jota ei ainakaan pian ole edes käynnissä. Nähdäksemme viranomaisen toiminta ei ole tästäkään näkökulmasta kestävällä pohjalla.

Kiitämme myös muita kansanedustajia sekä muita tilanteessamme auttaneita. Teitä on paljon. Tiedossamme on, että Valviran toiminnan julkinen kritisoiminen herättää pelkoa. Kritiikin julkinen esiintuominen koetaan ammatillisen ja poliittisen uran kannalta riskinä, ja tämä pelko asuu myös meissä.

Valviran toiminta näyttää kuitenkin herättävän yhä laajempaa mielenkiintoa. Viranomaisen toiminnan ilmeisiä ongelmia ei voi enää sivuuttaa.

Huomioidaanko Valviran nykyisten johtajien toiminta, kun Valviran uusi ylijohtaja nimitetään?

Valviran nykyisen ylijohtajan Markus Henrikssonin viisivuotinen kausi päättyy vuodenvaihteessa, ja virka on laitettu hakuun. Nyt tiedossa on, että virkaan on kahdeksan hakijaa. Joukossa on itse Henriksson sekä hänen alaisensa, terveys ja teknologia –osaston johtaja Jussi Holmalahti.

Valviran toiminta on herättänyt kysymyksiä sekä meidän tilanteessamme että esimerkiksi kilpirauhaspotilaiden tilanteissa. Meidän tilanteemme kysymysmerkkejä herättävästä toiminnasta olemme kirjoittaneet lukuisia tekstejä blogiimme. Valvira on vaihdellut perustelujaan, miksi psykoterapeuttikoulutuksemme ei kelpaakaan. Valvira ei ole kyennyt osoittamaan, mitä lainsäädännön vaatimusta koulutuksemme ei täyttäisi. Koulutuksemme ylittää Terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 1120/2010 vaatimukset. Kaikki Valviran nyt hylkäämät psykoterapeuttikoulutuksemme alkoivat tämän asetuksen voimassaolon aikana.

Valvira on aikaisemmin – ja edelleen toisilla kouluttajilla – hyväksynyt menetelmät, joita Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksessa ei enää hyväksytäkään. Tietoomme on tullut Valviran hyväksymiä suppeampia koulutuksia. Kun Jussi Holmalahden kanssa yritettiin nostaa esille muun muassa tätä ristiriitaa, hän kieltäytyi keskustelemasta asiasta. Tämän lisäksi Holmalahti syytti blogiamme ja Facebookin Valtio valtiossa –sivustoa ”virheinformaation tahallisesta levittämisestä”. Holmalahti ei ole vastannut kysymykseen: mikä informaatiosta on virheellistä?

Holmalahden syytös on vakava. Se voidaan nähdä myös yrityksenä vaientaa blogikirjoittamista. Toisin sanoen: toiminta voidaan nähdä sananvapauden perusoikeuteen kajoamisena. Sananvapaus on määritelty perustuslaissa. Se on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Kansalaisella on oikeus kritisoida valtaapitävän, kuten viranomaisen tai poliitikon toimintaa. Luonnollisesti esitetyn kritiikin tulee liittyä viranomaisen tapaan tehdä työtä. Henkilökohtaisuuksiin menevä nimittely ei kuulu sananvapauteen, eikä siihen ole syyllistytty blogissamme.

Henkilökohtaisuuksiin menevää nimittelyä on tullut viranomaisen puolelta. Jussi Holmalahden alainen, varatuomari ja ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on nimitellyt sähköpostissa kysymyksiä esittänyttä kansalaista ”hankalaksi”. Sähköpostinvaihdon voimme toimittaa halukkaille. Siitä näkee, että Mikkosta ei yritetty esimerkiksi provosoida, vaan häneltä kysyttiin Valviran toiminnan perusteista. Sähköpostista – kuten muistakin ristiriitaisuuksia – on toimitettu tieto ylijohtaja Markus Henrikssonille. Hän ei ole vastannut yhteydenottoihin.

Vastuuyliopistomme edustajat ovat useamman kerran ottaneet yhteyttä Markus Henrikssoniin. He ovat olleet halukkaita keskustelemaan koulutuksestamme, jotta vallitseva pattitilanne psykoterapeutin nimikkeen kanssa saataisiin ratkaistua. Saamamme tiedon mukaan Henriksson ei ole vastannut näihin yhteydenottoihin.

On ilmeistä, että omaan työhönsä jatkokautta hakeva Markus Henriksson ei ole noudattanut valvontavelvollisuuttaan liittyen viranomaisen lainmukaiseen toimintaan. On myös ilmeistä, että ylijohtajaksi myös hakeutuvan Jussi Holmalahden toiminta ei myöskään täytä näitä kriteerejä. Jos Henriksson tai Holmalahti valitaan Valviran ylijohtajaksi ensi vuoden alusta, on mielestämme syytä olla laajemminkin huolissaan, tuleeko Valviran toiminta jatkossakaan olemaan lainmukaista, ja tuleeko toiminta noudattamaan muutoinkaan hyvää hallintotapaa.

Onko Valvira potilasturvallisuuden asialla?

Olemme aikaisemminkin ihmetelleet Valviran priorisointeja valvonnan ja ammattioikeuksien suhteen. Aikaisemmassa kirjoituksessamme ihmettelimme, miten kauneuskirurgiaan erikoistunut yritys ja sen johtava lääkäri ovat saaneet jatkaa toimintaansa siitä huolimatta, että yrityksen toiminta oli luvatonta ja potilasturvallisuus oli herättänyt kysymyksiä – ja samaan aikaan, kun ammattioikeuksia oli toisaalla rajoitettu ilman yhtäkään potilasvahinkoa.

Aikaisemman tekstimme jälkeen kantautui tietoon yksityisten hoivakotien ongelmat. Hoitohenkilöstöön oli laskettu siivoushenkilöstöä, palkanlaskijoita, jopa poissaolevia ja Jaska Jokusia. Potilasturvallisuus oli vaarantunut. Useita kuolemantapauksia on tutkinnassa. Useita hoivakoteja alettiin lakkauttaa viranomaisen toimesta. Nyt saamme toistuvasti lukea uutisia, joissa kerrotaan Valviran tai AVIn asettaneen hoivakodille uhkasakon.

Tässäkään tapauksessa toimittajilla ei nouse mieleen kysellä viranomaisen omasta toiminnasta. Valvira sai nimettömiä ilmiantoja Esperin toiminnasta jo vuonna 2016, mikä kerrotaan Turun Sanomissa. Miten on mahdollista, että toimiin on kunnolla ryhdytty vasta tänä vuonna? Tämä on kysymys, jonka toimittajien kuuluisi kysyä.

Välillä puhutaan resurssipulasta. Kuitenkin Valviralla näyttää riittävän loputtomasti resursseja, kun haetaan taas uusia perusteluja psykoterapeutin nimikkeen eväämiselle tilanteessamme. Koulutuksemme täyttää lainsäädännön vaatimukset ja tiedämme, että Valvira on hyväksynyt koulutustamme suppeampiakin koulutuksia. Kun Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysytään Valviran ristiriitaisista perusteluista, hän ei suostu keskustelemaan asiasta.

Yksityisiin terveysfirmoihin kohdistuvista toistuvista uhkasakoista on pääteltävissä, että nämä yritykset näyttävät suhtautuvan piittaamattomasti viranomaisen määräyksiä ja potilasturvallisuutta kohtaan. Tästä huolimatta Valvira ja ainakin osa Aluehallintovirastoista kohdistaa voimavarojaan hämmentäviin ammattioikeuksien ja liiketoiminnan rajoittamisiin, joihin viranomainen kaivelee väkisin uusia perusteluja. Mitkään perustelut eivät ole lakiin perustuvia. Meidän lisäksemme esimerkiksi lääkäri Ville Pöntysen tilanne on kysymyksiä herättävä. Pöntynen on kertonut tilanteestaan omassa blogissaan.

Miten kauan viranomaisen annetaan jatkaa omaa toimintaansa ilman, että kukaan puuttuu tähän? Kuinka monen potilaan turvallisuus vaarantuu viranomaisen kohdistaessa resurssejaan kyseenalaiseen toimintaan? Kuinka moni jää ilman tehokasta lääketieteellistä hoitoa tai psykoterapiaa Valviran toimien takia? Kauanko toimittajat aikovat vielä katsoa sivusta tätä kokonaisuutta?

Valviran toiminta vaarantaa siis potilasturvallisuuden ja estää hoidon saannin. Aikooko Sosiaali- ja terveysministeri vähitellen puuttua tilanteeseen?

Yli tuhat terapiaa tarvitsevaa jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran toimien vuoksi.

Valvira evää sadoilta asetuksen mukaisen psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneelta psykoterapeutin nimikkeen vedoten muun muassa potilasturvallisuuteen. Tähän vetoaminen on ristiriitaista jo pelkästään siksi, että psykoterapeutteina toimii tälläkin hetkellä jopa huomattavasti suppeamman psykoterapeuttikoulutuksen saaneita ammattihenkilöitä. Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysyttiin, onko näiden henkilöiden todettu olevan vaaraksi potilasturvallisuudelle. Holmalahti myönsi, ettei tätä ole osoitettu. Holmalahti oli kuitenkin haluton keskustelemaan tarkemmin tästä ristiriidasta.

Valvira on myös vaihdellut perustelujaan, miksi koulutustamme ei hyväksytä. Viranomainen on tarttunut koulutuksemme sellaisiin menetelmiin, joita on ollut muillakin kouluttajilla ja jotka Valvira on ennen itse hyväksynyt ennen 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta. Asetus ei ota kantaa menetelmiin, joten Valviran vaatimuksilla ei ole lakiperusteita.

Viranomainen on myös tuonut näkemyksiään koulutuksestamme toimittajalle ilman yhtäkään lainvoimaista päätöstä. Näin viranomainen ei voi toimia. On syntynyt vaikutelma, että ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen sekä johtaja Jussi Holmalahti ovat etupainotteisesti pyrkineet vaikuttamaan kannanotoillaan yleiseen mielipiteeseen siitä huolimatta, että tilanteemme käsittely on kesken useissa oikeusasteissa. Helsingin psykoterapiainstituutti on myös kannellut Valviran toiminnasta EU:n komissioon.

Useampi Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistunut on saanut yhteydenottoja terapiaan hakeutuvilta, joissa on tiedusteltu KELAn kuntoutuspsykoterapian mahdollisuutta. Sitä mahdollisuuttahan meillä ei ole, koska psykoterapeutin nimike puuttuu, ja KELA myöntää oikeuden nimikkeen perusteella. KELAn kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään, kun työkyky on vaarassa. Toisin sanoen: ilman psykoterapiaa on vaarana joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska meitä Helsingin Psykoterapiainstituutissa opiskelevia ja sieltä valmistuneita on satoja, Valviran aiheuttama tilanne vaikuttaa jo kansallisestikin psykoterapian saatavuuteen. Suomessa on pula psykoterapeuteista. Psykoterapian on todettu olevan tehokas hoitomuoto esimerkiksi masennukseen, joka on yksi yleisimmistä työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttajista. Monelle eläkepaperit saaneelle masentuneelle ei ole edes ehdotettu psykoterapiaa, tai sitten psykoterapia ei ole toteutunut psykoterapeuttipulan vuoksi. Tilanteella on siis suuria, kansantaloudellisia seurauksia. Mielenterveysperusteisia eläkkeitä kirjoitetaan enemmän nuorille henkilöille, mikä nostaa hintalappua entisestään. Terapiakyselyitä on tullut meille myös nuorilta, jotka ovat saattaneet etsiä kuukausia, jopa vuoden ajan psykoterapeuttia itselleen.

Paljonko kuntoutuspsykoterapioita jää toteutumatta Valviran meihin kohdistuneiden toimien vuoksi? Meitä on yhteensä noin 300. Psykoterapeuttien asiakasmäärät vaihtelevat, mutta otamme keskiarvoksi noin 20-25 terapiatuntia viikossa – oletuksella, että jokainen asiakas käy terapiassa kerran viikossa (ratkaisukeskeisyydessä useampi viikkotunti on epätavallisempaa). KELAn kuntoutuspsykoterapia kestää useimmiten kolme vuotta (maksimi, mikä korvataan).

Lisäksi on huomioitava, että osa psykoterapeuteista ei tee asiakastyötä kokopäiväisesti ja kaikki eivät tee KELAn kuntoutuspsykoterapiaa. Pudotetaan 300:n HPI:n ilman nimikettä valmistuneiden luku 200:aan. Näillä tekijöillä saataneen lukumäärä, joka ei ole ainakaan liioiteltu.

20 asiakasta x 200 terapeuttia = 4000 asiakasta kolmen vuoden aikana. 4000 / 3 = 1333 vuodessa.

Voidaan siis pitää todennäköisenä, että yli 1000 henkilöä jää vuosittain ilman KELAn kuntoutuspsykoterapiaa Valviran Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistuneisiin kohdistuvien toimien vuoksi. On aiheellista kysyä, mitä tahoa tällainen tilanne palvelee, kun mietitään potilasturvallisuutta, työurien pituuksia sekä kansantaloutta. Valviran toimintaan olisi pikaisesti puututtava.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia pärjäsi erinomaisesti laajassa suomalaisessa psykoterapiatutkimuksessa 2000-luvulla. Tuolloin ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus oli suppeampi kuin yksikään psykoterapeuttikoulutus on tänä päivänä Suomessa. Nykyinen Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapiakoulutus on vähintään yhtä laaja kuin muut Suomessa nykyisin toteutetut, Valviran hyväksymät koulutukset. Voidaan siis todeta, että Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta valmistuu erittäin päteviä psykoterapeutteja.