Onko Valvira potilasturvallisuuden asialla?

Olemme aikaisemminkin ihmetelleet Valviran priorisointeja valvonnan ja ammattioikeuksien suhteen. Aikaisemmassa kirjoituksessamme ihmettelimme, miten kauneuskirurgiaan erikoistunut yritys ja sen johtava lääkäri ovat saaneet jatkaa toimintaansa siitä huolimatta, että yrityksen toiminta oli luvatonta ja potilasturvallisuus oli herättänyt kysymyksiä – ja samaan aikaan, kun ammattioikeuksia oli toisaalla rajoitettu ilman yhtäkään potilasvahinkoa.

Aikaisemman tekstimme jälkeen kantautui tietoon yksityisten hoivakotien ongelmat. Hoitohenkilöstöön oli laskettu siivoushenkilöstöä, palkanlaskijoita, jopa poissaolevia ja Jaska Jokusia. Potilasturvallisuus oli vaarantunut. Useita kuolemantapauksia on tutkinnassa. Useita hoivakoteja alettiin lakkauttaa viranomaisen toimesta. Nyt saamme toistuvasti lukea uutisia, joissa kerrotaan Valviran tai AVIn asettaneen hoivakodille uhkasakon.

Tässäkään tapauksessa toimittajilla ei nouse mieleen kysellä viranomaisen omasta toiminnasta. Valvira sai nimettömiä ilmiantoja Esperin toiminnasta jo vuonna 2016, mikä kerrotaan Turun Sanomissa. Miten on mahdollista, että toimiin on kunnolla ryhdytty vasta tänä vuonna? Tämä on kysymys, jonka toimittajien kuuluisi kysyä.

Välillä puhutaan resurssipulasta. Kuitenkin Valviralla näyttää riittävän loputtomasti resursseja, kun haetaan taas uusia perusteluja psykoterapeutin nimikkeen eväämiselle tilanteessamme. Koulutuksemme täyttää lainsäädännön vaatimukset ja tiedämme, että Valvira on hyväksynyt koulutustamme suppeampiakin koulutuksia. Kun Valviran johtajalta Jussi Holmalahdelta kysytään Valviran ristiriitaisista perusteluista, hän ei suostu keskustelemaan asiasta.

Yksityisiin terveysfirmoihin kohdistuvista toistuvista uhkasakoista on pääteltävissä, että nämä yritykset näyttävät suhtautuvan piittaamattomasti viranomaisen määräyksiä ja potilasturvallisuutta kohtaan. Tästä huolimatta Valvira ja ainakin osa Aluehallintovirastoista kohdistaa voimavarojaan hämmentäviin ammattioikeuksien ja liiketoiminnan rajoittamisiin, joihin viranomainen kaivelee väkisin uusia perusteluja. Mitkään perustelut eivät ole lakiin perustuvia. Meidän lisäksemme esimerkiksi lääkäri Ville Pöntysen tilanne on kysymyksiä herättävä. Pöntynen on kertonut tilanteestaan omassa blogissaan.

Miten kauan viranomaisen annetaan jatkaa omaa toimintaansa ilman, että kukaan puuttuu tähän? Kuinka monen potilaan turvallisuus vaarantuu viranomaisen kohdistaessa resurssejaan kyseenalaiseen toimintaan? Kuinka moni jää ilman tehokasta lääketieteellistä hoitoa tai psykoterapiaa Valviran toimien takia? Kauanko toimittajat aikovat vielä katsoa sivusta tätä kokonaisuutta?

Valviran toiminta vaarantaa siis potilasturvallisuuden ja estää hoidon saannin. Aikooko Sosiaali- ja terveysministeri vähitellen puuttua tilanteeseen?

Vuoden 2011 episodi Helsingin Psykoterapiainstituutin ja Valviran välillä. Mitä jäi kertomatta?

Helsingin Psykoterapiainstituutti joutui vaikeuksiin Valviran kanssa vuonna 2011. Kuten tämänhetkisen tilanteemme kanssa, myös vuoden 2011 episodin kohdalla oli olennaisia seikkoja, joita esimerkiksi mediassa, kuten vuoden 2011 MOT-ohjelmassa ei mainittu.

Tämä selonteko perustuu Mikael Koillisen (OTT) lausuntoon tilanteesta. Lausunto on päivätty 8.10.2014.

Vuoden 2005 hyväksymisperusteissa edellytettiin, että psykoterapeuttikoulutuksessa oli oltava kouluttajana saman psykoterapiasuuntauksen VET-psykoterapeutti. Koska ratkaisukeskeisyys oli Suomessa uusi psykoterapiasuuntaus, ei VET-psykoterapeutteja ollut riittävästi. Tämän vuoksi Ratkes Ry oli vuonna 1998 sopinut Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (nyk. Valvira) kanssa erityisjärjestelyistä ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen osalta. Ratkaisukeskeisessä psykoterapeuttikoulutuksessa kelpasi myös kouluttaja, jolla oli Ratkes Ry:n myöntämä sertifikaatti. Valvira hyväksyi näillä perusteilla eri kouluttajien ratkaisukeskeiset psykoterapeuttikoulutukset myös vuoden 2005 ohjeistuksen jälkeen.

Koillisen selvityksen mukaan Valvira antoi 21.2.2011 omilla sivuillaan ohjeistuksen, jonka mukaan jo käynnistettyjen, uusien ja edelleen kehittyvien psykoterapeuttisuuntausten koulutus voidaan hyväksyä, jos pääkouluttajana on saman suuntauksen VET-psykoterapeutti – tai vaihtoehtoisesti eri suuntauksen VET-psykoterapeutti tilanteessa, jossa koulutettavassa terapiasuuntauksessa on pula VET-psykoterapeuteista. Valvira siis irtisanoi tällä ohjeistuksella aikaisemman sopimuksen Ratkes Ry:n sertifikaatista myös jopa kesken olevien koulutusten osalta. Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttiopiskelijat joutuivat epätietoisuuteen, tuleeko Valvira hyväksymään käynnissä olleen koulutuksen.

Hallintolain (6§) mukaan viranomaisen toiminnan on vastattava oikeutettuja odotuksia. Oikeuskäytännössä on vakiintunut myös termi luottamuksensuoja. Luottamuksensuojan periaate tarkoittaa sitä, että viranomainen ei voi mielivaltaisesti muuttaa vaatimuksiaan tai ratkaisujaan täysin odottamatta niin, että kansalaisen tilanne vaikeutuu. Koillinen toteaa lausunnossaan, että Valviralla on sinänsä ollut peruste muuttaa vaatimuksiaan psykoterapeuttikoulutuksen osalta vuoden 2005 ohjeistuksensa puitteissa. Valvira oli kuitenkin vastoin tätä ohjeistustaan hyväksynyt toisenlaisen, vuonna 1998 sovitun käytännön ratkaisukeskeisessä psykoterapeuttikoulutuksessa vielä vuoden 2005 jälkeenkin. Uusien vaatimusten ulottaminen välittömästi jo aloitettuihin koulutuksiin oli siis ennakoimatonta, eikä viranomaisen toiminta näin ollen täyttänyt luottamuksensuojan periaatetta.

Lopulta Valvira päätyi hyväksymään Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutukset ja myöntämään psykoterapeutin nimikkeet kaikille koulutuksen suorittaneille. Sittemmin Helsingin Psykoterapiainstituutin kaikki psykoterapeuttikoulutuksen vastuukouluttajat ovat olleet VET-psykoterapeutteja.

Valviran vuoden 2011 episodin jälkeisen ratkaisun osalta on toistuvasti levitetty väitettä, jonka mukaan Valvira oli päätynyt hyväksymään Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen poikkeusjärjestelyllä. Näissä väitteissä jää kuitenkin mainitsematta, että kyseinen poikkeusjärjestely oli koskenut koko ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen kenttää vuosien ajan.

Myös nykytilanteessamme Valvira on harjoittanut mielivaltaa tuomalla uusia vaatimuksia psykoterapeuttikoulutuksillemme, jotka ovat kesken tai jo päättyneet. Olemme tuoneet näitä asioita esille aikaisemmissa teksteissämme.

Nyt olisi korkea aika puuttua tämän viranomaisen toimintaan.