Taannehtivaa lainsäädäntöä; kun viranomainen ottaa lainsäätäjän roolin

Vuodesta 2012 terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 alkoi vaatia yliopistoa vastuukouluttajaksi psykoterapeuttikoulutuksessa. Eri kouluttajat etsivät yhteistyökumppania yliopistoista. Helsingin psykoterapiainstituutti aloitti yhteistyön englantilaisen yliopiston kanssa (University of the West of England, Bristol). Valvira totesi vuonna 2012 silloisen ministerin Paula Risikon välittämän viestin kautta, ettei asetus tee eroa suomalaisen ja ulkomaisen yliopiston kanssa. Koulutuksemme ylittää osin terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 1120/2010 vaatimukset.

Myöhemmin Valvira ilmoittikin, että asetuksella tarkoitetaan vain suomalaisia yliopistoja, vaikka asetuksessa lukee vain ”yliopisto”. Valvira lisäsi siis sanan ”suomalainen” laintulkintaansa. Tämä on herättänyt huolta oikeusoppineissa, mikä näkyy heidän lausunnoissaan. Ilmeisesti Valvirassa ja ministeriössä herättiin myös tähän laintulkinnan ongelmallisuuteen. Alettiin valmistella asetukseen muutosta (533/2018), joka astui voimaan 1.9.2018. Nyt asetuksessa lukee ”yliopistolain mukainen yliopisto” – tarkoittaen suomalaisia yliopistoja.

Terveydenhuollon ammattihenkilöasetus 1120/2010 vaatii nimikettä hakiessa kahden vuoden soveltuvaa työkokemusta. Tämä antaa siis mahdollisuuden kerätä osan työkokemuksesta myös psykoterapeuttikoulutuksen aikana. Vastuuyliopistomme ei anna todistusta ennen kuin koulutuksen suorittaneella on soveltuva työkokemus. Näin ollen kaikilla tutkintotodistuksemme perusteella nimikettä hakevilla on vaadittu työkokemus. Suurimmalla osalla Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksen suorittaneilla oli vaadittu työkokemus jo ennen koulutusta.

Asetuksesta 1120/2010 poiketen Valvira on ilmoittanut vaativansa työkokemuksen jo ennen koulutusta. Myös tässä on vedottu asetuksen alkuperäiseen tarkoitukseen. Lisäksi on vedottu 533/2018 asetukseen, joka vaatii nyt soveltuvan työkokemuksen ennen psykoterapeuttikoulutusta. Nähdäksemme tässäkin asiassa on noudatettava tarkoin koulutuksen alussa voimassa ollutta asetusta. Myös oikeusasiamies on todennut tilanteen olevan ongelmallinen niiden opiskelijoiden kohdalla, joilla ei ole ollut vaadittavaa työkokemusta ennen opintoja. Oikeusasiamies suositteli asetuksen täsmentämistä jatkossa, mikä on nyt tehty.

Muutettua asetusta ei voi soveltaa takautuvasti, minkä Valvira nyt tekee. Suomalaisessa oikeuskäytännössä on toteutettu taannehtivaa lainsäädäntöä vain kerran, 1945 – 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä, joten tällainen lain soveltaminen ei ole Suomen oikeuskäytännön mukaista. On hämmentävää, että ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on tuonut taannehtivaa lain soveltamista esille jopa Suomen Kuvalehdessä ilman, että toimittaja on reagoinut tähän mitenkään.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on valvontavelvollisuus Valviran toimintaa kohtaan. Se ei kuitenkaan puutu Valviran taannehtivaan lain soveltamiseen. Päinvastoin. Valviran toimintaa tuetaan ministeriön taholta. Ministeriö on omassa tiedotteessaankin todennut, ettei 1.9.2018 asetusmuutos muuta käytäntöjä, koska asetusta vain täsmennetään. Myös ministeriö vetoaa asetuksen alkuperäiseen tarkoitukseen:

”Asetusmuutoksella säännöksen sanamuoto saatetaan vastaamaan säännöksen alkuperäistä tarkoitusta ja pitkäaikaista ja vakiintunutta käytäntöä”

Valviran viranomainen on siis ensin toiminut haluamallaan tavalla ministeriön siunauksella ja asetuksesta piittaamatta. Tämän jälkeen asetusta on muutettu viranomaisen haluaman toiminnan mukaisesti. Tämä on vaarantanut vakavasti 300 psykoterapiakoulutuksen suorittaneen ja koulutuksessa opiskelevan oikeusturvan.

Tällaisesta viranomaisen toiminnasta jokaisen suomalaisen olisi syytä olla huolissaan. Entä, jos esimerkiksi TE-toimistossa tai lastensuojelussa alettaisiin toimia samoin? Silloin tehtäisiin ensin kansalaisen elämää raskaasti hankaloittava lainvastainen päätös vedoten lain ”todelliseen tarkoitukseen” lain kirjaimen sijaan. Sitten säädettäisiin päätöstä tukeva laki viranomaisen tahdon mukaisesti. Vai tapahtuuko jo tällaista muuallakin?

Toivomme, että joku taho kertoisi Valviran sekä sosiaali- ja terveysministeriön lainoppineille heidän unohtamansa perusasian: ensin säädetään laki tai asetus, ja sitten toimitaan tämän lain tai asetuksen mukaisesti. Ei toisinpäin, kuten nyt on tehty. Viranomainen ei ole lainsäätäjä, vaan sen tehtävänä on toimeenpanna säädettyjä lakeja.

 

Muokattu 19.12.2018: lisätty sitaatti ministeriön tiedotteesta.

Avoin kirje Suomen Kuvalehdelle: Valvira hakee edelleen hyväksyntää toiminnalleen median kautta

Hyvä Suomen Kuvalehden toimitus,

Huomaamme, että Valviran ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on jälleen kerran antanut lausuntojaan Teille Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta. Mikkonen on kertonut SK:n 6.11.2018 jutussa, että viranomaisia on ”uhattu poliisitutkinnalla” ja että viranomainen on saanut  ”painostuskirjeitä”.

5.11.2018, Maarit Mikkonen sai HPIstä viestin.  HPI kumosi Maarit Mikkosen selitykset, joita tämä on kirjoitellut opiskelijoille. Kyseiset selitykset ovat olleet myös  blogissamme käsiteltävinä.

Nyt tuo sähköpostiviesti on ilmeisesti päätynyt toimittajallenne siteerattavaksi vain osittain ja haastattelussa Maarit Mikkonen kertoo avoimesti ajatuksistaan HPI:n koulutuksesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Valvira hakee tukea mediasta.

Moni HPI:n opiskelija ja valmistunut on kirjoittanut Valviraan ja Sosiaali- ja terveysministeriöön koska olemme huolissamme käsittelyn epäselvyyksistä. Maarit Mikkonen kertoo saaneensa ”hurjia viestejä”. Hän kuitenkin jättää kertomatta omien viestiensä laadun ja sen, että hän ei suostu vastaamaan kysymyksiimme. Hän on mm. todennut eräälle opiskelijalle tämän haluavan olla ”hankala”.

Tiedoksi toimittajallenne, että koulutuksemme vastaa 1120/2010 terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen vähimmäisvaatimuksia (osittain ylittää ne) ja sen mukaan koulutuksemme johtaa psykoterapeutin ammattinimikkeeseen, riippumatta koulutuksen tarjoajan kotipaikasta. Jutussanne Valvira perustelee kielteisiä päätöksiä ammattinimikkeistä omilla vakiintuneilla käytännöillään, joita ei ollut edes olemassa, kun HPI:stä jo valmistuivat ensimmäiset yliopiston alaisuudessa opiskelleet opiskelijat. Mikkosen itse kehittämä käytäntö on syntynyt vasta, kun Valvira alkoi myöntämään muiden, suomalaisten yliopistojen valmistuneiden ammattinimikehakemuksia.

Teidän on hyvä tietää, että suomalaiset yliopistot ovat saaneet kukin tahoillaan itsenäisesti määritellä miten ne noudattavat lain mukaisia koulutukselle asetettuja minimivaatimuksia. Valviralta on ennen HPI:n ja UWEn koulutusten aloittamista saatu tieto, että he eivät aio asettaa ulkomaista yliopistoa tässä eriarvoiseen asemaan. Tuon kannanoton jälkeen Valvira muutti kantaansa ja on alkanut esittää, että laki tarkoittaisi sittenkin vain suomalaisia yliopistoja. Valvira alkoi tuoda ensimmäisten opiskelijoiden valmistumisen jälkeen uusia vaatimuksia. Olemme käsitelleet tätä teemaa enemmän aikaisemmassa tekstissämme. Lakiin tehtiinkin muutos, mutta vasta 1.9.2018. Siinä nimettiin tuon lain piiriin kuuluvaksi vain suomalaiset yliopistot.

On Mikkoselta älyllisesti epärehellistä esittää totena, ja toimittajalta suurta huolimattomuutta päästää lehteen sellaista väitettä, että jokin laki tai sen tarkoitus voisi tulla voimaan takautuvasti. Suomessa on pantu täytäntöön takautuvia lakeja ainoastaan 1945 ja 1946, sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä.

Jutustanne voi saada virheellisen kuvan, että HPI:stä valmistuneilla ei olisi vaadittua työkokemusta mielenterveysalalta. Kaikilla HPI-UWE koulutuksesta valmistuneilla on tuo kokemus. 1120/2010 asetus vaatii selkeästi kahden vuoden mielenterveystyön työkokemuksen siihen mennessä, kun nimikettä hakee Valviralta. Ei siis ennen koulutukseen hakeutumista, kuten SK:n jutusta voi ymmärtää. Suurimmalla osalla osalla HPI:hin hyväksytyistä hakijoista on ollut vähintään kahden työkokemus jo ennen koulutusta ja niiltä, joilla oli täydennettävää, oli se suoritettava koulutuksen aikana. Tämä käytäntö noudatti tarkoin silloista asetusta (1120/2010). Kun asetusta muutettiin 1.9.2018, siihen kirjattiin uusi muotoilu, jossa työkokemus on oltava jo ennen kuin hyväksytään opiskelijaksi.

Kaiken kirjoittamanne perusteella, meillä on syytä uskoa, että Mikkonen ei aiokaan taata meille lainmukaista käsittelyä. Hänelle on selkeästi muodostunut kielteinen ennakkokäsitys ja siten hän on jäävi käsittelemään asiamme. Valvira on kirjallisesti ilmoittanut, että hylkäyksen perusteena ei ole epäilys koulutuksen laatuongelmista vaan ainoastaan erilaisuus suomalaisten yliopistojen toteutukseen nähden. Nyt Mikkonen esittää edelleen julkisesti SK:n tuoreessa haastattelussa, että Valviran kielteinen kanta perustuu epäilyksille koulutuksen laadusta.

Vaikka koulutuksessa olisi eroavaisuuksia, olisi sitä silti, Valviran itsensäkin mukaan verrattava lain vaatimuksiin, eikä jonkin toisen, suomalaisen yliopiston tekemään toteutukseen. Laissa asetetut vaatimukset ovat kansallisesti asetettuja minimitavoitteita, joilla suojataan potilasturvaa ja joiden täyttymisestä ei ole HPI-UWEn koulutuksen kohdalla epäselvyyttä.

On selvää, että Valviran toiminta on aiheuttanut taloudellista menetystä HPI:lle ja sen myös 6.11.2018 Suomen Kuvalehden artikkeli tuo hyvin esille. Kiitos siitä. Tilanne on aiheuttanut valtavaa taloudellista ja henkistä painetta myös valmistuneille ja opiskelijoille. Ihmettelemme: milloin täyttyy viranomaisen vahingonkorvausvastuu? Tästä HPI on aiheellisesti muistuttanut Mikkosta ja hänen alaisuudessa toimivia hakemusten käsittelijöitä.

Toivomme, että jatkossa toisitte Maarit Mikkosen mielipiteiden lisäksi enemmän esille meidän opiskelijoiden näkökulmia ja ennen kaikkea sitä, mitä laki edellyttää. Näistä on runsaasti luettavaa blogissamme: https://valtiovaltiossa.wordpress.com/ Jäämme yhä odottamaan Valviralta läpinäkyvää, asiallista ja lainmukaista päätöksentekoa.