”Valitettavasti minun nimeä ei voi laittaa kanteluun, vaikka aidosti haluaisin olla mukana. Harmittaa oikeasti olla asiassa rintamakarkuri. Olen työssäni sosiaalialan yksikön vastaava. Koska Valviraan ei voi tippaakaan luottaa, niin en voi laittaa nimeäni kanteluun, koska pelkään siitä seuraavan leimaantuminen hankalaksi. Tällä tulisi olemaan huonoja seurauksia työpaikallenikin. Järjellä nämä asiat eivät liity toisiinsa mitenkään, mutta Valvira on osoittautunut niin epäluotettavaksi, että en voi asettaa kauttani koko yksikköä huonoon valoon. On ihan järkyttävää, että tällaista joutuu edes miettimään. Minun on ensisijaisesti ajateltava yksikön etua ollessani vastaava henkilö siellä.”
Tällaisen viestin yksi Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksesta valmistuneista sai toiselta valmistuneelta, kun häneltä kysyttiin halukkuutta olla mukana oikeuskanslerille laaditussa kantelussa. Kantelu koskee Valviran toimintaa.
Valviran työskentelystä on kanneltu useita kertoja ylimmille oikeusvalvojille. Moni opiskelija ja valmistunut näkee Valviran toiminnassa pahoja puutteita. Valitettavasti pelko voi kuitenkin estää kantelujen laatimisen, valmiiseen kanteluun nimen laittamisen tai muun viranomaisen toimintaan puuttumisen. Yksi meidän opiskelijoiden ja valmistuneiden parissa vallitseva pelko liittyy omaan työhön – siihen, miten esimerkiksi yhteistyökumppanit tai työnantaja suhtautuvat tilanteeseen. Pelkona on, että urakehitys voisi vaarantua laajemminkin, jos oma nimi näkyisi Valviran kannalta kriittisissä asiakirjoissa, kuten kanteluissa.
Jos opiskelija tai valmistunut on työssään yrittäjänä tai johtajana, hän saattaa pelätä oman toimeentulonsa lisäksi myös työntekijöidensä ja johtamansa yksikön puolesta. Tämänkään vuoksi ei ole aina uskallettu laittaa omaa nimeä esimerkiksi kanteluihin siitä huolimatta, että opiskelija tai valmistunut on ilmoittanut asian olevan tärkeä ja kannatettava. Huomionarvoista on, että opiskelijat ja valmistuneet pelkäävät sellaisen työn puolesta, jota he tekevät laillistetun aikaisemman ammattinsa, esimerkiksi sairaanhoitajan tai sosionomin tutkinnon pohjalta. Tiedossamme on, että Valvira on ainakin kerran vaikeuttanut Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutuksessa opiskelevan yritystoimintaa, jota hän harjoitti Aluehallintoviraston luvalla, laillistetun sairaanhoitajan tutkinnon perusteella.
Osa meistä myös pelkää, mitä seuraa, jos viranomaista ”suututetaan”. Entä, jos Valvira tulee jatkossakin tekemään kaikkensa psykoterapeutin nimikkeen saamisen estämiseksi? Entä, jos sama toiminta jatkuu siitä huolimatta, että viranomaisen toimintaan yritettäisiin puuttua? Viranomaisten käyttäytyminen antaa viitteitä siitä, että toiminnassa on menty jopa henkilökohtaiselle tasolle. Valviran ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on esimerkiksi todennut opiskelijan haluavan olla ”hankala”, kun opiskelija vaati vastauksia kysymyksiin. Johtaja Jussi Holmalahti syytti kouluttajatahoa virheinformaation tahallisesta levittämisestä, kun opiskelija yritti keskustella hänen kanssaan Valviran ristiriitaisesta ja hämmentävästä toiminnasta.
Ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen on esimerkiksi myöntänyt, ettei koulutuksemme käsittelyprosessi perustu mihinkään säännökseen. Tästä huolimatta Valviran linjausta ei ole muutettu. Maarit Mikkosen ja Jussi Holmalahden epäjohdonmukainen ja lakiin perustumaton toiminta sekä heidän tuomat vaihtelevat, ristiriitaiset perustelut antavat aihetta pelätä, että Valvira tulee keksimään yhä uusia syitä psykoterapeutin nimikkeiden eväämiseksi.
Pelko on myös läsnä tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa. On kuitenkin selvää, että pelko ei voi ohjata tekemistämme. Suomessa jokaisella on oikeus kritisoida vallassa olevan, kuten viranomaisen työtä. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään oman tilanteen hankaloitumista siksi, että viranomaisen työstä on kanneltu ylimmille oikeusvalvojille, kritiikkiä on osoitettu viranomaiselle itselleen tai viranomaisen toiminnasta on muulla tavalla esitetty kritiikkiä julkisesti.
VALTIO VALTIOSSA 